Se oli sitten siinä. C2-poikien salibandykausi.
Suuronnittelut Tapanilan Erän 99 Edustukselle Suomen mestaruudesta. Ansaittu saavutus. Ei ole ihan turha jätkä, jos on Suomen mestaruus taskussa. Onnittelut myös Hämeenlinnan Steelersille seurahistorian ensimmäisestä juniorimitalista, hopeaisesta sellaisesta, sekä Tampereen Classicille pronssista.
Kiistatta neljä kovinta jengiä kohtasivat mitalipeleissä. Tämän taisin jo aiemminkin mainita, mutta ei se kulu.
Kirkkonummen Rangers jäi harmittavasti ilman mitalia, tällä kertaa. Monella tapaa Rangers oli kauden taistelutahtoisin joukkue. Hieman LoSBia isompi seura, aivan pääkaupunkiseudun isojen seurojen kupeessa. Joukkue on identiteetiltään vahva ja kärjeltään lähellä "isompia". Toivottavasti naapurikuntien imu ei iske vielä toviin aikaan.
Tampereen Classic omaa timanttisen kärkikaksikon, jonka on vaikea uskoa olevan tästä maailmasta. Joona Rantala, sarjakaudella 17 ottelua tehoilla 44 + 34. Juho Pietilä 19 ottelua tehoilla 39 + 36. Dynaaminen duo teki kauden aikana enemmän maaleja kuin esimerkiksi LoSB 99 yhteensä. Lisäksi joukkueesta löytyy sellaiset profiilipelaajat kuin Aaro Helin ja maalivahti Pietari Jääskeläinen sekä näiden takaa runsas määrä potentiaalia, jonka suoritustaso ei vielä ole duon tasolla, mutta pelipyrkimys on samansuuntainen.
Hämeenlinnan Steelersiä on tullutkehuttua jo muutamaan kertaan aiemmin. Joukkueen pelaamista voi kuvata peräti kauniiksi. Mutta kauneuteen liittyy tietynlaista herkkyyttä ja siihen sekä Rangers että Erä pystyivät iskemään. Rangers intohimollaan, Erä kliinisyydellään. Mikäli Steelersin runko sekä päivittäisen tekemisen taso säilyvät ja pari pelipaikkakohtaista kehitysaskelta tulee otetuksi, on ryhmä edelleen veturissa. Seuraa sillä siellä toki on, mutta kuitenkin.
Tapanilan Erän 99 Edustus. Klooniarmeija. Runkosarjassa joukkueen paras tehoilija löytyi Itälohkon pistepörssin yhdeksänneltä sijalta, pudotuspeleissä kahdeksannelta. Siinä missä muilla jengeillä kärki erottuu selvästi - enemmän tai vähemmän joukkuetta kannattelevana voimana - ei Erällä ole asia näin ilmeinen. Toki sielläkin kärkensä on, jopa valtakunnan kärki, mutta joukkueen pelaaminen perustuu pikemminkin laadukkaaseen, puolustusvalmiiseen viisikkopelaamiseen. Sekä, totta kai, erinomaiseen maalivahtikaksikkoon. Erä 99 Edustus hävisi sarjakaudella ainoastaan yhden ottelun. Ei jätä paljon jossiteltavaa. Iso seura, iso juniorimylly, jopa isot menestyspaineet, mutta niin vain joukkue hallitsi.
Onnittelut vielä kerran kaikille välieräjoukkueille ja sieltä siivilöidyille SM-mitalisteille! Kova on työ muilla jengeillä haastaa teidät.
C2-poikien kausi oli kaikkiaan hieno kokemus ja mielenkiintoista on nähdä, miten joukkueiden voimasuhteet muuttuvat ennen seuraavan kauden alkua. Ensi kaudellahan SM-sarjajoukkueiden määrä putoaa neljällä ja sarja pelataan ilman lohkojakoa yksittäisin otteluin, kaksinkertaisena sarjana. Erinomaista. Tämä toki tarkoittaa sitä, että kilpailu jo SM-sarjapaikoista tulee olemaan kovempi. Osa joukkueista on jo muutoksia kokenut ja päässyt valmistautumisen tuohon koitokseen aloittamaan. Osa maistelee vielä mitaleita.
Muutokset tarkoittavat myös sitä, että omalta osaltani 99-ikäluokan salibandytaipaleen seuraaminen muuttuu. Näkökulma on erilainen ja onkin kutkuttavaa yrittää pureutua joukkueiden edellytyksiin ja edesottamuksiin ennen tulisia SM-karsintoja. Ilmassa tuntuu olevan paljon mielenkiintoisia muutoksia ikäluokkaa koskien, siellä täällä. Mitkä niistä eskaloituvat, sen näyttää aika.
Kiitos omasta puolestani vielä ihan kaikille sarjakaudesta 2013-2014!
Erityiskiitokset LoSB:n 99-joukkueelle, jonka kanssa tuon sain yhdessä taivaltaa.
- Jorgos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti