C1SM: Kauden 2014-2015 palkitut

Kauden lopun kunniaksi paljastettakoon tässä teidän, arvon lukijoiden, äänestämät henkilöt kunniamainintojen saajiksi poikien C1SM-sarjakauden 2014-2015 osalta. Runkosarjan jälkeen suoritetussa äänestyksessä annettiin yhteensä 349 hyväksyttyä ääntä ja pudotuspelien arvokkaimman pelaajan äänestyksessä 150 hyväksyttyä ääntä. Kiitos kaikille äänestäneille!

Mukava äänestysaktiivisuus takaa myös sen, että kunniamainintojen saajat ovat laajemman näkemyksen tulos. Muutamassa kategoriassa kisa oli tiukka, mutta voittajat löytyivät kuitenkin suht selvästi.

Kaikki palkitut tullaan huomioimaan kunniakirjoin vielä kevään aikana. Se on itse asiassa peräti ainutlaatuinen muisto erinomaisesta kaudesta.

Mutta pidemmittä puheitta, kauden 2014-2015 priima. Olkaa hyvät!

- Jorgos

*****

Herrasmiespelaaja

Antti Suoraniemi

SC Classic

33,2 % annetuista äänistä

Antti Suoraniemi on ollut joukkutovereidensa suuresti arvostama pelaaja niin Classicissa kuin aikaisemmin Steelersissä. Sama pätee hänen kuluneen kauden B-ikäluokan joukkueeseensa, SC Urbansiin. Tämä äänestystulos osoittaa myös kuinka arvostettu näky Suoraniemi on vastustajien ja yleisön keskuudessa. Itse olen oppinut tuntemaan Anttia viimeisten vuosien aikana ja kirjoitan nimeni vahvasti arvostajien joukkoon: aina tyylikäs, iloinen ja kohtelias niin kentällä kuin se ulkopuolella. Kunnioittaa lajia ja se näkyy. Pelasi kauden aikana 43 sarjapeliä istuen yhteensä ainoastaan kolme pikkukakkosta.

Kauden yllättäjä

Joonatan Kovanen

NST

38,7 % annetuista äänistä

Kaudella 2013-2014 Joonatan Kovanen oli pudotuspelien ulkopuolelle jääneen NST:n kolmanneksi paras pistemies (17+14) pistekeskiarvolla 2,21. Päättyneellä kaudella Kovanen oli Joona Rantalan rinnalla koko runkosarjan toiseksi paras pistemies sekä maalikuningas (66+42) pistekeskiarvolla 4,91. Muutos oli ällistyttävä eikä selity ainoastaan Rantalalla. Kovanen on omalla postillaan kehittynyt lyhyessä ajassa yhdeksi ikäluokan puhdasverisimmistä snipereista, joka oikein ruokittuna kylvää kauhua ja tehoja tulevinakin kausina. Haistaa maalipaikat tarkasti ja hyödyntää fyysiset avunsa niissä erinomaisesti.

Kauden taistelija

Kuva: UrheiluSuomi.com

Eemeli Akola

FBT Karhut

52,1 % annetuista äänistä

Eemeli "The One and Only" Akola kuittasi kauden taistelija meriitin suvereenisti. Päättyneellä kaudella Karhujen sydän, jalat ja nyttemin jopa aivot. Ei anna missään tilanteessa tuumaakaan periksi ja on sitä kautta joukkueelleen äärimmäisen tärkeä pelaaja. Omilla avuillaan kelpaisi joukkueelle kuin joukkueelle. Antaumuksellaan jakaa osin mielipiteitä: omat rakastavat, vieraat osoittelevat. Totuus on kuitenkin se, että Eemeli on on kypsynyt pelaajana merkittävästi kadottamatta omaa pelityyliään ja vain hölmö on allekirjoittamatta väitettä, että Eemelin intohimolla ja pelityylillä varustettuja pelaajia suomalainen salibandy tarvitsee. BSM-sarjassa Eemeli tulee olemaan vaikuttavimpia nuoremman B-ikäluokan edustajia.

Paras puolustava hyökkääjä

Antti Suoraniemi

SC Classic

34,1 % annetuista äänistä

Antti Suoraniemi on viisikkoa tasapainottavana pelaajana ikäluokan ehdotonta eliittiä. Peliälykkyys sekä työmoraali riittävät vaikuttavuuteen kentän molemmilla puoliskoilla. Synkroketjun peliaikaan suhteutettuna pallo pysyi kauden aikana mestaruuden arvoisesti poissa omasta nuotasta: pallonriistot ja niiden hyödyntäminen hyökkäyspäässä oli ketjulle arkipäivää. Antti kykenee pimentämää ja hidastamaan vastustajan tähtipelaajien pelaamista paveldatsjukmaisen älykkäästi, suorastaan kauniisti.

Paras vuonna 2000 tai myöhemmin syntynyt pelaaja

Jose Takala

Steelers JSB

43,0 % annetuista äänistä

Jose Takala pelasi päättyneellä kaudella C1SM-runkosarjassa 13 peliä, kun pääpaino oli C2SM-sarjassa, jossa hän tahkoi kaikki joukkueensa 21 runkosarjaottelua. Tästäkin huolimatta Jose oli C1-joukkueensa neljänneksi paras pistemies tehoin 18+14. C2-sarjassa Jose olikin täysin omaa luokkaansa tehopistein 46+18; lähes kolminkertaisilla tehoilla joukkueen toiseksi tehokkaimpaan nähden. Josen tekemisestä huokuu useamman vuoden jalostuminen Steelersin ysiysien matkassa: pelinlukutaitonsa ja käsien puolesta hän on ikäluokkansa dominoivin pelaaja. Vielä kun "The Josenatorilla" on vartta jo rapiat 180 senttiä, ovat ulottuvuus sekä vipuvarsi selkeitä etuja. 

Paras valmentaja

Lauri Tourunen

SC Classic

42,1 % annetuista äänistä

Lauri Tourunen toimi Classicin 99-syntyneiden poikien pääkäskijänä viisi vuotta ja rupeama tuotti kaksi SM-mitalia kruununaan Suomen mestaruus tältä keväältä. Classic operoi huippuyksilöin, mutta se ei tee valmennuksen työtä mitenkään erityisen helpoksi - usein jopa päinvastoin. Tällöin korostuu monessa suhteessa korvienvälin hallinta ja evästäminen - ja siinä ovat selvästi Tourusen vahvuudet. Classic kipusi katastrofaalisen syyskauden jälkeen keväällä aina mestaruuteen saakka - kipupisteisiin on siis kyetty reagoimaan enemmän kuin oikein. Classicin valmennus on ollut silmiinpistäen todellista tiimityötä, jossa jokainen on tuonut erilaiset ainekset toimivaan keitokseen. Niko Ahonen, Simo Ruuskanen ja Kai Suoraniemi olivat kukin merkittävässä roolissa omalla "pelipaikallaan".

Paras maalivahti

Pietari Jääskeläinen

SC Classic

66,8 % annetuista äänistä

Pietari Jääskeläinen oli lähes kaikilla mittareilla päättyneellä kaudella voittavin maalivahti ja se näkyy tämän kategorian voittomarginaalissakin. Kahta peliä lukuunottamatta kaikissa joukkueensa otteluissa pelannut Pietari löi runkosarjaan taululle torjuntaprosentin 81,7. Eikä huippulukemat totta vie syntyneet ilmaiseksi: torjuntoja ottelua kohden kertyi keskimäärin 27. Pudotuspeleissä tahti parani entisestään, kun kahdeksassa pelissä tojunta kertyi keskimäärin 33 per peli ja torjuntaprosentti oli komea 83,8. Pelievoluution aallonharjalla ratsastava veskari, joka kuluneella kaudella jalostui erityisesti henkiselä puolella, kun yleisökin yritti päästä ihon alle. Pietari onnistui kääntämään tuon omaksi edukseen ja ottamaan otteillaan ympäristöstään kultaisen niskalenkin. 

Paras puolustaja

Kuva: UrheiluSuomi.com

Eemeli Akola

FBT Karhut

44,7 % annetuista äänistä

Suora lainaus aikaisemmasta kirjoittelustani: "Eemeli Akola on löytänyt tähän hetkeen ominaisimman paikan puolustajana, jossa hänen fyysiset ominaisuutensa, joukkueelle pelaamisensa sekä tilanneherkkyytensä pääsevät oikeuksiinsa. Porilaisen hulluuden ruumiillistuma, kaikessa positiivisuudessa, joka on pelijärkevöitynyt selvästi iän myötä. Oma, jopa käsitteeksi muodostunut pelityylinsä Akolalla on edelleen, mutta se on kypsynyt joukkuetta kannattelevaksi voimaksi, josta on paljon iloa suomalaiselle salibandylle jatkossa". Pätevää tekstiä näin kauden pääteessäkin. Eemelissä yhdistyi kaksi eläinkuninkaallista: karhu ja leijona harjaksia myöten.

Paras hyökkääjä

Joona Rantala

NST

34,7 % annetuista äänistä

Hyökkäysominaisuuksiltaan mahtava paketti: maagiset kädet, liikevahvat jalat, varren tuoma ulottuvuus sekä uuden sukupolven pelitietokone. Tähän yhdistettynä aimo annos tervettä itsekkyyttä sekä oman arvon tuntoa niin kasassa oli kauden dominoivin hyökkäyspelaaja. Pistepörssin voitto sekä runkosarjassa (40+83) että pudotuspeleissä (13+17) ei jätä mitään jossittelun varaan. Sopii lähteä kokeilemaan kautta 5,7 pisteen ottelukohtaisella keskiarvolla. Joona saa pelaajat ympärillään nousemaan uusiin sfääreihin.

Runkosarjan 3. arvokkain pelaaja

Pietari Jääskeläinen

SC Classic

25,5 % vastaajan listalla

Classic hävisi kevään aikana ainoastaan kaksi ottelua eikä vähiten Pietarin loistavan kevätkunnon ansiosta. Pietarin koko kevään torjuntaprosentti oli 84,2, joka on 60 minuutin tehokkaisiin otteluihin huikea lukema. Torjuntoja per ottelu kevätkaudella pelaamissaan otteluissa Pietari napsi 32, joten oli pääsääntöisesti virkaveljiään työllistetympi. Tämä kertoo joukkueen timanttisesta luotosta maalivahtiinsa sekä yksinkertaisesti siitä, että Pietari pystyi tarjomaan joukkueelle aina mahdollisuuden voittoon. Salibandymaalivahdille harvinainen nollapelikään ei ollut viimeisessä runkosarjan ottelussa kaukana - vieläpä työllisettynä.

Runkosarjan 2. arvokkain pelaaja

Justus Kainulainen

Steelers JSB

35,8 % vastaajan listalla

Justus Kainulainen oli joukkueilleen päättyneellä kaudella elintärkeä pelaaja. Siitä saatiin todiste, kun Justus harmillisesti loukkaantui juuri ennen runkosarjan päättymistä. Ilman Justusta Steelers hävisi C1SM-sarjassa kymmenestä ottelustaan kuusi ja HU-46 BSM-sarjassa kaikki neljä otteluaan. Esimerkiksi Steelersin kohdalla voidaan puhua täysin ennenkuulumattomasta notkahduksesta. Justus ehti pelata C1SM-sarjaa 15 ottelua ollen joukkueensa selkeästi tehokkain (43+26) ja voittaa ylivoimaisesti BSM-sarjan pistepörssin (114+53). 4,77 tehopistettä ja ennen kaikkea 3,3 maalia ottelua kohden ei ole huono. Milloin niitä kainugeenejä aletaan pullottaa?

Runkosarjan arvokkain pelaaja

Joona Rantala

NST

46,1 % vastaajan listalla

Joona Rantala teki Lappeenrannassa kaikesta parempaa ja sai merkittävin osin myös yleisön liikkeelle. NST:n evoluutio kauden 2013-2014 pudotuspelien ulkopuolelta aina kauden 2014-2015 hopeajoukkueeksi asti henkilöityy pitkälti Joonaan. Teki omalla läsnäolollaan joukkueestaan pelottavan vastustajan, jonka hedelmää lappeenrantalaiset korjasivat pudotuspeleissä, kun parrasvaloihin nousi itseluottamusta uhkuen useampi pelimies. Ruokki NST:n juniorityön uuteen nousuun.

Pudotuspelien arvokkain pelaaja

Antti Suoraniemi

SC Classic

24,0 % annetuista äänistä

Antti Suoraniemi on isojen pelien pelaaja. Hän tottui jo Steelers-vuosinaan menestymään, mutta jalat ovat pysyneet visusti matossa, hetkessä, seuraavassa vaihdossa. Pudotuspeleissä Antti jakoi maalikuninkuuden Joonatan Kovasen kanssa ja oli pistepörssin kolmas (14+7). Suurimman arvon "Andy" tuo joukkueelleen pelin kulminaatiohetkillä ja hänellä on koko pussillinen niitä kuuluisia arkun nauloja. Classicin matkalla mestaruteen Antti teki kolme voittomaalia. Niistä ensimmäisellä alkoi SSV:n kesäloma, toisella herui loppuottelupaikka Steelersin nenän edestä ja kolmannella ratkesi Suomen mestaruus.

All Stars -kentällinen

Maalivahti: Pietari Jääskeläinen, SC Classic

Puolustaja: Eemeli Akola, FBT Karhut

Puolustaja: Matias Tekoniemi, Tapanilan Erä

Hyökkääjä: Juho Pietilä, SC Classic

Hyökkääjä: Joona Rantala, NST

Hyökkääjä: Justus Kainulainen, Steelers JSB

Jo kunniamainintoja kuitanneiden lisäksi lukijoiden All Stars -valinnoista löytyvät Tapanilan Erän paidassa vahvan kauden pelannut Matias Tekoniemi sekä Classicin synkrotrion tehonikkari Juho Pietilä. Tekoniemen rooli korostui Juho Mäkelän ollessa pitkään sivussa ja herra täyttikin tuon ruudun erinomaisesti. Pietilä keikkui kärkisijoilla niin runkosarjan (43+30) kuin pudotuspelien (13+15) pistepörsseissä.

C1SM: Mestarit

C1-poikien Suomen mestari: CLASSIC
(Kuva: Markku Taurama)

Kalenteri lyö piakkoin toukokuuta ja Mansessa on kaikki hyvin.

Ainakin salibandyn suhteen. Pitäjään kulkeutui nimittäin kolme juniorisarjojen kuudesta mahdollisesta mestaruudesta: Classicin vahvan poikapuolen kokonaispanoksen täydensi Kooveen mestaruus Tyttöjen SM-sarjassa.

Classic huuhtoi jo aiemmin kultaa Nuorten SM-sarjasta ja kuittasi hopeaa B-poikien vastaavasta. Nyt tuo menestys sai täydennyksen C1-poikien kirkastettua viime vuotisen C2-pronssinsa kultaisiksi laatoiksi. Hyvällä syyllä voi Classicin poikajunioreita pitää vahvoina menestyssuosikkeina tulevallakin kaudella, niin vahva näyttö lauteille lyötiin. Lisäksi Classicin juniorimyllystä huokuu tällä hetkellä vahva positiivinen me-henki.

Vamily - todella.

*****

C1-poikien SM-finaalisarja oli arvoisensa näytelmä. Kaksi ensimmäistä peliä paikan päällä nauttineena ja ratkaisupelin pädi kourassa jännittäneenä voi kaikella rehellisyydellä todeta, että sarja kruunasi kirkkaasti oman penkkiurheilukauteni 2014-2015. Tunne- ja kliimaksitasolla on vaikea kuvitella kevään ammattilaisannin kykenevän samaan. Vaikka harmi on suuri, etten ratkaisevaa finaalia päässyt (taaskaan) todistamaan, olen aidosti iloinen näkemästäni ja kokemastani C1-pudotuspelien osalta. 1999-ikäluokka osoitti ennen B-ikäluokkaan siirtymistä ja 98-valioiden joukkoon lyöttäytymistä olevansa lupaavan kultainen ikäluokka.

Kiitän sattumien summaa, että sitä olen saanut seurata näinkin läheltä!

*****

Finaalisarja eteni kahdesti jatkoaikaratkaisuun saakka ja viimeisessä pelissä säilytti arvoisensa mielenkiinnon aina varsinaisen peliajan loppuhetkille saakka. Sekä Classic että NST osoittivat juuri sellaista pudotuspelien Joukkue-suoriutumista kuin saattoi tällainen satunnainen tarkkailijakin ennakoida. Kevään arvoinen maalivahtipeli, huikeat ykkösnyrkit ja koko liuta pudotuspelien arvokkainta ainesta, periksiantamatonta duunariosastoa - niistä oli isot pelit tehty!

Kaikkien kolmen ottelun peruskäsikirjoitus noudatti rytmillisesti yhtenevää kaavaa: NST tuli kovaa otteluiden alussa ja Classic lämpeni ja hallitsi loppua kohden. NST voitti ensimmäisten erien osalta maalia kohti suuntautuneet laukaukset peräti 45-31 ja takoi ensimmäisissä erissä seitsemän maalia Classicin neljää vastaan. Toiset erät tasoittivat peliä ja kolmannet olivat Classicin, joka voitti niissä maalit 12-7 laukausten ollessa tasan 37-37. Kootusti voinee todeta Classicin olleen paikoissaan tehokkaampi ja kyenneen pelien sisällä nousujohteiseen pelisuoritukseen ilman selkärangan katkeamista alkuhetkillä. Tuota selkärangan lujuutta ja uskoa pelin sisällä Classic osoittikin käytännössä koko kevätkauden, aina kirkkaimpaan maaliin saakka.

Erikoistilannepelaaminen ei päässyt sarjaa ratkaisemaan, sillä sarjassa vihelleettiin yhteensä 10 pikkukakkosta (NST 6, Classic 4). Molemmet käyttivät nuo paikkansa tasaisen tehokkaasti, kun NST onnistui neljästä ylivoimastaan iskemään pallon nuottaan kolmesti (75,0 %) ja Classic kuudesta ylivoimastaan viidesti (83,3 %). NST tarvitsi keskimäärin ylivoimamaalin tekemiseen ylivoima-aikaa minuutin ja 22 sekuntia aikaa; Classic lähes kaksiminuuttisen (1 min 56 sek). Onnistuneesta ylivoimasta NST tarvitsi maalin tekemiseen keskimäärin 48 sekuntia, Classic 93 sekuntia. Mikäli varsinkin Classic olisi sortunut jäähyilemään enemmän, olisi tällöin erikoistilannepelaaminen voinut muuttaa sarjan kurssin täysin.

Finaalijoukkueiden ykköstykit Joona Rantala (finaaleissa 5+6) ja Juho Pietilä (4+9) olivat joukkueilleen mestaruuden arvoisia pelaajia, joskin Rantala ei viimeisessä finaalissa enää päässyt aiemman kokoiseen näkyvyyteen. Ratkaisut löytyiväkin näiden pelaajien takaa.

NST:n JJJ-ketjun voi katsoa olleen aikaisemmassa lennossaan ainoastaan Rantalan osalta. Juuso Kekki oli ensimmäisen finaalin kahta maaliaan lukuunottamatta kovin näkymätön ja Joonatan Kovanen (4+0) kyettiin periaatteessa ylivoimapeliä lukuunottamatta pitämään tamperelaisten osalta kurissa. Classicin synkrotrion muut osapuolet Antti Suoraniemi (6+1) ja Aaro Helin (4+4) taasen onnistuivat finaalisarjassakin. Suoraniemi teki pudotuspeleissä kaikki kolme sarjaa päättäneet voittomaalit.

NST:n osalta erityisen hienoa on, että huolimatta JJJ:n suhteellisesta hiipumisesta isompaan rooliin nousi pelaajia, joiden laadukkuus jäi runkosarjassa ykköstykkien varjoon. Nakkisormien toiseksi tehokkain pelaaja finaalisarjassa oli Juho Pesari (4+3), joka viimeistä finaalia lukuunottamatta pelasi erinomaiset ja flow-painotteiset pudotuspelit. Tiitus Pääkkölä (2+4) ja Tatu Viitikko (2+2) olivat herroja, jotka näkyivät pöytäkirjassa oikeilla hetkillä.

Classicin synkrotrion takana erinomaisen finaalisarjan pelasivat tehojen valossa käytännössä koko "kakkosketju", jonka panos sarjalle oli kentän molemmissa päissä ratkaisevaa sorttia. Kamppailupelaamisen maestrot Eetu Kuronen (3+0), Miska Pirinen (0+3) ja Ville Myllynen (3+2) aiheuttivat vastustajilleen päänvaivaa ja fyysistä rasitusta kautta koko sarjan. Kun Classicin pelaamisen täydensi tasavahva puolustuskalusto parien Aapo Iltanen - Valtteri Ylösmäki ja Paavo Hakaniemi (2+2) - Veeti Mansukoski muodossa oli viisikkotason paletti priimaa.

Molempien joukkueiden maalivahdit pelasivat hyvän finaalisarjan, vaikkei pelit totta vie helppoja häkkipäille olleetkaan. NST:n Oiva Lappalainen (88/113, 77,9 %) kasvoi henkisesti pudotuspelien aikana monta senttiä ja venyi pallon tielle välillä lähes selkä pelille päin. Classicin Pietari Jääskeläinen (99/122, 81,1 %) oli joukkueensa tärkein tukipilari erityisesti NST:n vahvojen otteluiden alkujen osalta pitäen joukkueensa iskuetäisyydellä. Maalivahtien keskinäisessä taistossa Jääskeläinen vei sen hitusen pidemmän korren - ja kun kevään torjuntaprosentti tässä lajissa huitelee kutakuinkin 83 prosentissa ja otteluiden keskimääräiset torjuntamäärät kolmessakymmenessä, voi kauden sanoa menneen aika kivasti.

Sekä NST:n että Classicin valmennukset päättivät pitkät matkansa joukkueensa peräsimessä tähän kauteen. Juho Laitinen kehitti Lappeenrannassa joukkuettaan kahdeksan vuoden ajan ja jälki viimeisinä vuosina oli huikeaa: viime kauden keskinkertaisuus oli välietappi, josta rakennettiin runkosarjan voitto ja hopeiset mitalit. Lauri Tourunen ohjasti Classicia viiden vuoden ajan. Tähän kauteen tultaessa valmennustiimi koki muutosta aikaisempaan ja projektista tulikin käytännössä kauden mittainen - varsinkin kun syyskausi oli mollivoittoinen. Niko Ahosen, Kai Suoraniemen ja, viimeisimpänä jatkuvuuteen tähdäten, Simo Ruuskasen täydentämä joukko pystyi kukin vahvuuksillaan auttamaan joukkuetta kääntämään kurssinsa kultaiseksi.

Pipaa päästä molempiin valmennustiimeihin. Laitinen säilyttää linkkinsä ikäluokkavalmentajuutensa kautta linkin 99-syntyneisiin kautta koko Härmän. Tourunen jatkaa Classicin tyttöjunioreiden parissa.

*****

Ensimmäistä C1-poikien loppuottelua seurasi Lappeenrannanssa 594 silmäparia, toista finaalia Tampereella 412 ja ratkaisevaa viimeistä ottelua Lappeenrannassa 897 iiristä. Yhteensä siis 1907 katsojaa. Loistava määrä, joka kertoo juniorisalibandyn buumista.

Sain ensimmäiseen loppuotteluun Lappeenrantaan autoiluseurakseni veljeni, joka ei automatkalla briiffaamani lukuunottamatta tiennyt C1SM-sarjasta tuon taivaallista. Jotain kertoo kuitenkin se, että hän oli hyvin vaikuttunut sekä pelintasosta että ottelun tunnelmasta. Useampi pelaaja jäi elävästi mieleen ja hän totesikin paluumatkalla, että voi lähteä ilman muuta toistekin. Nämä sarjat iskevät paikan päällä kipinää, kunhan sille antaa mahdollisuuden.

Itse silmäilen päättynyttä sarjakautta jopa hieman haikeasti, niin laadukkaasta paketista oli kyse.

Täysin vakuuttunut olen kuitenkin siitä, että tuleva kausi tuo tullessaan aivan uutta säpinää ja mielenkiintoa. Siihen on olemassa kaikki eväät.

Kiitos mestari Classic, hopeajoukkue NST, pronssiryhmä Steelers ja koko C1SM-sarjan joukkuekirjo taustoineen ikimuistoisesta, tasaisesta ja laadukkaasta kaudesta!

Kumarran syvään.

- Jorgos

C1SM: Nakkisormet vs. Family

On aika.

SM-karsinnoista on käynyt matka runkosarjan sekä puolittaisten että kokonaisten välierien kautta SM-loppuottelusarjaan. Jäljellä on enää kaksi tuon matkan varmimmalla ja tuloksellisimmalla askeleella taivaltanutta joukkuetta.

Nakkisormet Lappeenrannasta ja Family Tampereelta.

Finalistien taival on ollut keskenään kovin erilainen, mutta molempia yhdistää ryhmän kyvykkyys suoriutua Joukkueena kauden tärkeimmällä hetkellä. Sen myötä loppuottelusarjassa kohtaa kaksi huippunälkäistä, kaiken panostavaa Joukkuetta. Tämä lupaa sarjan suhteen enemmän kuin hyvää.

On aika kauden parhaimpien otteluiden.

Kaudella 2013-2014 SM-sarjan Itälohkossa kuudenneksi sijoittunut - ja sen myötä runkosarjaan jäänyt - NST sai täksi kaudeksi merkittäväsi valoisammat lähtökohdat, kun tulevan finaalivastustajan Classicin riveissä runkosarjan pistepörssin voittanut ja pudotuspeleissä toiseksi parhaana pistemiehenä pronssimitalin kuitannut Joona Rantala vaihtoi maisemaa Lappeenrantaan. Keskinkertainen ryhmä sai mahdollisuuden kehittyä huipulle niin joukkueena kuin yksilötasolla - ja siinä se myös onnistui.

Elokuun lopun SM-karsintojen ensimmäisessä vaiheessa Nakkisormet jäivät SSV:n taakse lohkokakkoseksi yhden maalin erolla, mutta toisessa vaiheessa niistivät SM-sarjapaikan Blackbirdsin nenän edestä. Jo tuolloin kasassa oli ylivertainen JJJ-ketju (Joonatan Kovanen, Joona Rantala ja Juuso Kekki), jonka panos joukkueelle on ollut elintärkeä aivan kalkkiviivoille saakka.

Runkosarjassa NST hävisi ainoastaan neljässä pelissä (kahdesti Steelersille ja kerran Classicille sekä SSV:lle) ja menetti kerran tasapelin myötä pisteen Erälle. Lopputulemana sarjan tasaisin juoksu ja runkosarjan voitto. Lappeenrantalaiset takoivat runkosarjaan 244 maalia (47 maalia toiseksi parasta viimeistelyjoukkuetta enemmän!!) JJJ-ketjun miehittäessä koko sarjan pistepörssin kolmen kärkisijaa - vieläpä suvereenisti. Kolikon kääntöpuolena NST päästi runkosarjassa neljänneksi eniten maaleja, joten on täysin perusteltua väittää, että joukkue eli ja hengitti JJJ-ketjunsa tehokkuuden kautta.

Mutta summa summarum, pelin vapauttaminen kannatti ja NST pääsi valikoimaan puolivälierävastustajaansa ensimmäisenä. Vastustajaksi valikoitui alueellisista sarjoista pudotusepelikarkeloihin noussut TPS, joka taipui suoraan kahdessa ottelussa. Välieräsarja Tapanilan Erää vastaan olikin sitten toista maata. Klooniarmeijan ryöstöretken jälkeen sarja ratkottiin jatkoajoilla, jotka molemmat kääntyivät Lappeenrantalaisten eduksi. Viimeistään Erä-sarja osoitti kasvua tapahtuneen JJJ-ketjun takana ja sydän Joukkueelle löi kiivaammin.

Kahden viimeisen Erä-pelin maalirohmuin lappeenrantalainen oli nimittäin molemmat jatko-ajat ratkaissut Juho Pesari eikä tehojen valossa paljoa "Juho-Pekkaa pahemmaksi" jääneet herrat Santeri Turppo, Saku Kuittinen, Severi Korte tahi Tiitus Pääkkölä. Siinä missä Erä onnistui pitämään JJJ-ketjun viisaasti suhteellisen vähillä tehoilla (esimerkiksi Juuso Kekki kahteen viimeiseen peliin 1+1) syntyi oikealla hetkellä liikehdintää heidän takanaan.

Kauden 2013-2014 pronssimitalisti Classic menetti siis ykköstykkinsä Lappeenrantaan, mutta hermostunut kynsien pureskelu päättyi viimeistään, kun Antti Suoraniemi siirsi kesän aikana C1-edustuksensa Steelersistä Tampereelle. Tasapainottavampana pelaajana Suoraniemi toi Classicin ykkösnyrkkiin mukanaan entistä vahvempaa viisikkovoimaa, joka näkyy myös joukkueen kokonaistekemisessä erityisesti tällä hetkellä.

Elokuun SM-karsinnoista Classic eteni sanalla sanoen helposta ensimmäisen vaiheen lohkostaan suvereenisti suoraan SM-sarjaan. Mutta sitten kaikki ei ollutkaan enää niin helppoa...

Classic tuskaili syyskauden jälkeen sarjassa yhdeksäntenä eikä pudotuspelipaikka näyttänyt edes kovinkaan todennäköiseltä. Joukkue onnistui voittamaan ainostaan neljä joukkuetta ja oli esimerkiksi kolmansissa erissä sarjan huonoin joukkue. Pelin sisällä suoritus ei kantanut täyttä 60 minuuttista ja eväät reagoida tähän näyttivät syödyiltä. Jälkikäteen on helppo sanoa, että joukkue alisuoritti materiaaliinsa nähden rankasti.

Kilttejä Familyn herrasmiehet tuntuivat kuitenkin olleen, sillä joulupukin säkistä (tai uuden vuoden tinoista, miten vain) löytyi täysin uusi vaihde. Classic menetti sarjassa vuodenvaihtaan jälkeen ainoastaan yhden pisteen ja löi pöytään erityisesti viisikkopuolustamisen suhteen sarjan vahvimmin suorittavan kokonaisuuden. Juho Pietilän, Antti Suoraniemen ja Aaro Helinin muodostama ykkösnyrkki oli (ja on!) sarjan ehdotonta eliittiä, maalilla Pietari Jääskeläinen tarjoaa joukkueelleen järjestäen mahdollisuuden voittaa ja, kun näiden herrojen takaa alkoi löytyä apuja varsinkin tehotilastoissa näkymättömässä työssä, on keitos ollut jo pitkään menestysvalmis. Kipuaminen runkosarjan yhdeksänneltä sijalta aina kolmanneksi on jo sellaisenaan huikea Joukkuesuoritus.

Ja se kertoo myös Classicin taustojen kasvusta: joukkueen tekeminen täydentyi, täsmentyi ja särmäytyi, kun osaaminen taustoilla lisääntyi ja tiimin toimi enemmän jäsentensä vahvuuksilla. Esimerkillinen reagointisuoritus silläkin saralla.

Puolivälierissä Classic kohtasi myöskin kovassa kevätkunnossa olleen SSV:n ja eittämättä vähintään välieräsarjan arvoinen kohtaaminen tarjosi Classicille mahdollisuuden jalostua lyhyessä ajassa myös pudotuspelijoukkueeksi. Voitoin 2-1 tamperelaiset etenivät välieriin ja viime kevään hopeajoukkueen, Steelersin, vastustajaksi.

Steelers kykeni haastamaan Classicin vasta sarjan toisessa osaottelussa, mutta tämä tasonnosto tapahtui turhan myöhään ja välieräsarjassa pelkkiä kotiotteluita pelannut Suoraniemi ratkaisi joukkueelleen välieräpaikan jatkoajalla. Erityisen arvostettavan suorituksen Classicin suoraan kahdessa ottelussa kuitatusta välierävoitosta tekee sekä Steelersin tiedetty (joskin keväällä alisuorittainen) perustaso että Aaro Helinin puuttuminen molemmista peleistä. Osa kasvutarinaa sekin.

*****

Mitäpä sitä sitten voisi sanoa lauantaina alkavasta loppuottelusarjasta?

Kaukalossa kohtaa kaksi Joukkuetta, jotka ovat valmiit vaikka tarvittaessa syömään pallon. Molempien Joukkueiden timanttisten ykkösnyrkkien takaa on löytynyt merkittävä määrä pelillistä ja henkistä tasonnostoa. Classicilla on jo vyöllään kaksi merkittävää päänahkaa tämän kevään pudotuspeleistä, mutta erityisesti Erä-sarjan kiimaan jälkeen ei NST:n nahkavalikoima siitä juurikaan kalpene.

Olettaen, että ykkösnyrkit säilyttävät kevättasoaan, käydään sarjan ratkaisut duunariosastolla, penkkivalmennukssa sekä maalien suilla. Se, kuinka paljon Joukkueet pyrkivät peluutuksella kontrolloimaan vastustajansa tekemistä, tulee osoittamaan kuinka paljon ratkaisijan viittaa on tarjolla Juho Pesarin, Severi Korten, Santeri Turpon, Ville Myllysen, Aapo Iltasen tai Paavo Hakaniemen kaltaisille hahmoille.

Pelaajatyyppien kirjo on suuri. Se, miten nuo palaset kootaan kokonaisuudeksi, haastaa penkkien reagointikyvyn.

Torjuntavastuun kantaneet Oiva Lappalainen ja Pietari Jääskeläinen ovat tekemiseltään kovin erilaiset kassarit. Se, miten tämä on molemmissa leireissä luettu, avaa mahdollisuuden merkittävälle kivijalan horjuttamiselle.

Miten sarjassa sitten tulee käymään?

Niin.... No, kaksi sarjan parasta jäljellä, joten marginaalit otteluiden sisällä tulevat olemaan erittäin pienet enkä millään tavalla pitäisi yllätyksenä, että ratkaisuja tultaisiin hakemaan varsinaisen peliajan jälkeen. Siihen on olemassa kaikki elementit.

Oma kutinani on, että sarja ratkeaa suoraan kahdessa ottelussa. Sitä kummalle Joukkueelle itse epäilen kevään olevan kultainen päätin olla kertomatta, jotta tältäkin suunnalta sarja saadaan käydä puhtaalta pöydältä.

Ajattelin näin kalkkiviivoilla vain nauttia pelistä.

Mutta kerro sinä, arvoisa lukija, ihmeessä oma mielipiteesi oikean sivupalkin äänestyksen kautta.

Uljain ja kaunein voittakoon!

- Jorgos

*****

Kauden aikaisemmat kohtaamiset:
4.10 / Classic - NST   6 - 7
10.1. / NST - Classic   13 - 14 ja.

Parhaat pistemiehet aikaisemmissa kohtaamisissa:
Aaro Helin (Classic)           6 + 4 = 10
Joona Rantala (NST)          6 + 3 = 9
Joonatan Kovanen (NST)   5 + 4 = 9
Juho Pietilä (Classic)          4 + 4 = 8
Juuso Kekki (NST)           2 + 6 = 8


Maalivahdit aikaisemmissa kohtaamisissa:
Niko Veijalainen (NST)            60 min, 27/33, 81,8 %
Pietari Jääskeläinen (Classic)   121 min, 79/98, 80,6 %
Oiva Lappalainen (NST)            63 min, 35/49, 71,4 %

Sarjan ottelut (* tarvittaessa):
LA 18.4. klo 17.00 / NST - Classic / Urheilutalo, Lappeenranta
SU 19.4. klo 18.30 / Classic - NST / Spiral-halli, Tampere
* TI 21.4. klo 18.30 / NST - Classic / Urheilutalo, Lappeenranta

C1SM: Välierät ennakoituina

Classic juhli puolivälieräsarjan voittoaan SSV:stä.

Kolme neljästä. Ei se minusta huono ole.

Se oli onnistumiseni salibandyn poikien C1SM-sarjan puolivälieräparien ennakoinnissa. OLS:lle olin valmis asettamaan suurempia odotuksia, mutta Erän nykykunto käänsi sarjan heille 2-0, siinä missä itse ennakoin uskaliaasti vastaavia lukuja oululaisille.

Kolme muuta sarjaa etenivätkin ratkaisuunsa asti siten, kuten itsekin taisin kirjailla. Vieläpä ihan ottelukohtaisesti; jopa ratkaisupalaset osuivat ainakin osin kohdilleen.

On se hienoa.

Nyt on kuitenkin aika välierien ja niitä miehittävät runkosarjan sijoille 1-4 sijoittuneet joukkueet. Onhan se hieman "tylsää", mutta peli ei valehtele. Sarjan neljä parasta joukkuetta jatkavat.

Toki täytyy nostaa korkealle hattua kautensa puolivälieriin päättäneille OLS:lle, SSV:lle ja Karhuille, jotka kaikki osoittivat pitkän kauden aikana kuuluvansa ikäluokan leventyneeseen kärkeen. Arvostusta myös TPS:lle, joka toistamiseen haisteli pudotuspelikiimaa alueellisten sarjojen kautta.

Kausi lähenee loppuaan. Siispä: täyttäkää hallit. Tämänkin ikäluokan välierät ovat sen arvoisia!

*****

Oma näkemykseni C1SM-välieristä. Olkaa ystävälliset.


NST, Lappeenranta (1.) - Tapanilan Erä, Helsinki (4.)

NST marssi tripla-J -ketjunsa vanavedessä välieriin suoraan kahdella voitolla Turun Palloseurasta. 26 tehopistettä (Rantala 3+8, Kovanen 8+1, Kekki 4+2) kahteen otteluun on osoitus siitä, että kyseinen trio on edelleen iskukykyinen ja tuota tulivoimaa joukkue tarvitsee jatkossakin, sillä taustalta sitä ei ole juurikaan luvassa. Tuo ratkaisupelaajien määrällinen rajallisuus saattaakin olla suurimpana kantona kaskessa lappeenrantalaisten matkalla pytylle. Luovalla, tilannesidonnaista vapautta antavalla hyökkäyspelaamisella syntyy tulosta; erityisesti silloin, kun vastustaja tarjoaa siihen mahdollisuuden pystymättä hallitsemaan riittävästi pelivälinettä. Nyt NST saa vastaansa sarjan kliinisimmän viisikkopaketin sekä tulikuuman veräjävahdin. Lappeenrantalaiset ovat oivaan aikaan kauden suurimman haasteensa edessä.... ainakin tähän saakka.

Erän kauden kaarta on arvostettava suuresti. Joukkueen iskukyvyn ajoitus on osunut täysin nappiin. Vahvan runkosarjan lopun jälkeen helsinkiläiset raivasivat puolivälierissä tieltään OLS:n vakuuttavasti. Ryhmän rutiinitaso on vahva ja kestää suuremmitta ongelmitta tiukan ottelutahdin. Klooniarmeijassa on tällä hetkellä Voima vahvasti läsnä, kun profiilipelaajat pelin molemmissa suunnissa ovat näyttäneet tuloskuntonsa olevan kuin tehty kevääseen. Kun rutinoituneen puoluspelaamisen takana häärii Oulu-sarjassa maagiseen lentoon yltänyt maalivahti Toni Wuorenjuuri ja hyökkäyspelaaminen rakentuu aidosti koko viisikon varaan, ovat lähtökohdat välieriin Tapanilan poikain osalta suorastaan maukkaat.

Sarjan ratkaisu on suoraan löydettävissä NST:n tripla-J -ketjun näkyvyydestä. Mikäli Erä pystyy laajalla rintamalla pidämään tripla-J:n pallotta ja pääsemään kyseisen trion ihon alle, ovat helsinkiläiset sarjassa enemmän kuin vahvoilla - sillä, siinä missä Erältä löytyy vertailukohtaisesti tarvittava hyökkäysarsenaali, ei NST:n alakerta kestä vertailussa Erän vastaavaan.

Erän katson olevan NST:lle tähän saumaan se pahin mahdollinen vastustaja, mutta siinä piilee myös nakkisormien suuri mahdollisuus: kaataessaan Erän on finaalissa ainoastaan yksi suosikki.

Nykykuntoinen Erä vain osoittautuu runkosarjan voittajan kapeudelle liian suureksi palaksi. Erä tekee ryöstöretkensä jo ensimmäisellä Lappeenrannan reissullaan ja pitää Mosaetunsa.

Erä loppuotteluihin voitoin 2-0.

Kauden aikaisemmat kohtaamiset:
12.10 / Erä - NST   9 - 12
15.1. / NST - Erä    9 - 9

Parhaat pistemiehet aikaisemmissa kohtaamisissa:
Joona Rantala (NST)          5 + 9 = 14
Juuso Kekki (NST)            7 + 3 = 10
Joonatan Kovanen (NST)   7 + 2 = 9
Konsta Kupela (Erä)           4 + 3 = 7
Aleksi Räisänen (Erä)          2 + 3 = 5


Maalivahdit aikaisemmissa kohtaamisissa:
Oiva Lappalainen (NST)     25 min, 7/7, 100,0 %
Toni Wuorenjuuri (Erä)    125 min, 50/71, 70,4 %
Niko Veijalainen (NST)     60 min, 21/30, 70,0 %

Sarjan ottelut:
LA 11.4. klo 18.30 / NST - Erä / Urheilutalo, Lappeenranta
MA 13.4. klo 18.30 / Erä - NST / Mosahalli, Helsinki
TI 14.4. klo 18.30 / NST - Erä / Liikuntakeskus Areena, Lappeenranta



Steelers, Hämeenlinna (2.) - Classic, Tampere (3.)

Steelers joutui odotetun koville Karhujen kanssa; toki kärsien sarjan aikana pelaajien poissaoloista. Tuon sarjan kautta hämeenlinnalaisilla on kuitenkin pudotuspeliote takataskussaan, vaikkei joukkueen pelaaminen vakuuttavimmillaan ainakaan vielä ole. Ratkaisijoiden alavireisyys heijastuu edelleen eikä joukkue kestä jatkossa enempää profiilipelaajiensa poissaoloja. Ikäluokkalegenda Erkka Seppälä täytteli Pori-sarjassa vanhasta muistista Justus Kainulaisen salitossuja ollen joukkueensa tehokkain (5+1).

Karhut-sarja oli myös ennakoidun mukaisesti maalivahtien taisto, jossa molemmat kassarit nousivat parrasvaloihin. Steelersin Wili Hämäläinen hääri maalin suulla kaikissa kolmessa ottelussa huippuprosentein (87,8 %) ja tuota viretilaa joukkue tarvitsee välieräsarjassa, kun kaukaloon hyppää ikäluokan synkronoiduin hyökkäysketju. Hämäläinen ei pelannut kummassakaan runkosarjan Classic-ottelussa.

Classic tahkosi vähintäänkin välieräsarjan näköisen ja oloisen rupeaman SSV:n kanssa. Sarjan ratkaisu syntyi kolmannen erän pelimiehen kympin tietämillä, kun Classic kesti SSV:n loppurynnistyksen. Tamperelaiset eivät päässeet sarjassa helpolla ja välieräpaikka syntyi kolmella Classicin oma suoritusosa-alueen kautta: 1) ykköskentän tehokkuudella (Pietilä 5+5, Suoraniemi 5+4, Helin 6+2), 2) uhrautuvalla koko viisikon peittopelillä ja 3) voittavalla maalivahtipelillä. Yksinkertaistettuna kasassa on puutteista huolimatta kolme pudotuspelimenestyksen kivijalkaa. Kun Pietari Jääskeläinen torjui sarjassa 39 palloa enemmän kuin SSV:n virkaveljet yhteensä ja Classicin peittäessä aimo liudan SSV:n laukauksia, kertoo se osaltaan siitä, että SSV painoi päälle, mutta Classic oli kivijalkojensa mitan parempia.

Steelersin runko pystyy haastamaan Classicin puolustusvalmiuden vähintään SSV:n veroisesti, joten sarjan peruskuvasta on odotettavissa hyvin samankaltainen. Steelers on kuitenkin liikevahvempi joukkue, joten Classicin raskas liikkeisempi puolustus joutuu edellistä kovempaan testiin. Maalivahtien välisestä taistosta on ennakkoon odotettavissa tasaisempi koitos.

Sarja etenee kotivoitoin ja ratkaisu nähdään Elenia Areenalla tiistaina 14.4. Tuolloin Classic on herrojen Pietilä, Suoraniemi, Helin ja Jääskeläinen verran parempi (mikäli jaksavat pitää nykyvireensä raskaassa peluutustahdissa?!?) uhrautuvan puolustuspelaamisen antaessa taustatukea.

Classic loppuotteluihin voitoin 2-1.

Kauden aikaisemmat kohtaamiset:
29.11. / Steelers - Classic   10 - 7
7.3. / Classic - Steelers         5 - 4

Parhaat pistemiehet aikaisemmissa kohtaamisissa:
Atte Kurkikangas (Steelers)   4 + 1 = 5
Juho Pietilä (Classic)               3 + 2 = 5
Aaro Helin (Classic)               3 + 1 = 4
Justus Kainulainen (Steelers)   3 + 1 = 4
Olli Suonmaa (Steelers)          2 + 2 = 4


Maalivahdit aikaisemmissa kohtaamisissa:
Ilari Kaurtola (Steelers)             60 min, 32/39, 82,1 %
Pietari Jääskeläinen (Classic)   120 min, 61/75, 81,3 %
Joel Häkkinen (Steelers)            60 min, 21/26, 80,8 %

Sarjan ottelut:
LA 11.4. klo 14.00 / Steelers - Classic / Elenia Areena, Hämeenlinna
MA 13.4. klo 18.30 / Classic - Steelers / Tenniskeskus, Tampere
TI 14.4. klo 18.30 / Steelers - Classic / Elenia Areena, Hämeenlinna


*****

Luvassa kaksi äärimmäisen mielenkiintoista, erinomaisilla aineksilla varustettua välieräsarjaa, joiden ennakoiminen on hauskaa, mutta mukavan vaikeaa. Se on kuitenkin varmaa, että etenee loppuotteluihin sitten mitkä kaksi joukkuetta tahansa, saadaan niistäkin laadukkaan kauden arvoinen päätös!

Onnea kaikille neljälle joukkueelle tuleviin sarjoihin!

- Jorgos