 |
| Salibandyn B-poikien Suomen mestarit: SSV (Kuva: Petri Roimela) |
Aikanaan kaikki päättyy. Sinne matkatessa päättyy myös kokonaisuuden osia. Joskus päätepisteet ovat yhteisiä, yhdessä koettuja ja luotuja. Kukin kulkee tuohon pisteeseen omaa reittiään ja eri etäisyyksiltä, mutta jossain kohdin matkaa reitit risteävät ja käännös tapahtuu yhdessä tuumin, yhteiseen suuntaan.
Vaikka ajan voima jatkaa kulkuaan päätepisteen ylitse, on ihmismieli armollinen: yhteistä kulkua, kokemusta, jossa osat muodostavat kokonaisuuden, ei kykene pyyhkimään muistikuvista - ei vaikka tuoreeltaan huuhdella yrittäisikin.
Sunnuntaina kymmenentenä päivän huhtikuuta ajanlaskun vuonna 2016 päättyi useampi jaettu ja henkilökohtainen urakka. Matkan kilometrit sekä ulkoiset, pienen ihmisen vaikutuspiirin saavuttamattomissa olevat käänteet muovaavat tuon hetken jälkeisen ajan uuden aluksi - tai peräti jo taakse jätettyjen ristosten uudelleen löytymiseksi.
Joka tapauksessa, vaikka kyseessä onkin lähes puhkikulutettu klisee, yhteistä matkaa ei kukaan voi viedä pois.
*****
Keväällä 2015 kirjautui nimi paperiin, joka vei SSV:n legendaariseen salibandyseuraan. Askel oli iso pojalle kolmannen Kehän ulkopuolelta; samalla kuitenkin mahdollisuus, johon tarttumatta jättäminen olisi mitä todennäköisimmin päättänyt elämän salibandyosuuden määrittämättömäksi ajaksi. Tunne siitä, että tälle lajille on vielä jotain annettavissa, oli kuitenkin niin eläväinen, että tuosta risteyksestä käännyttiin itään.
SSV:ssä tarjottiin useampi erittäin toimiva yhteistyö, motivoitunut ja lahjakas häkkipäälauma sekä pelinappulat, joilla pelata. Vaikea kuvitella parempaa mahdollisuutta. Tästä kiitos Kaisa Tammiselle, joka työmaan mahdollisti ja vapautti sekä erityisen suuri kiitos Tony Bäcksbackalle, jonka kanssa yhdessä tehty työ on kehittänyt, palkinnut ja koskettanut - ja tulee tekemään niin jatkossakin, muodossa tahi toisessa.
Jos jotain, on SSV:n maalivahtivalmennus ollut yksilön arvostamista ja huomioimista kaikilta osin. Työtapana luomamme malli on sitoutumista vaativa, mutta samalla sitouttava. Yksilö on aina toisesta vastaavasta poikkeava eikä sen valjastamiseen lajikiimaan ole ohjekirjaa saatika sapluunaa. Yksilö on tunnettava läheltä. Tässä apuna häärinneet Viikinkien päättyneen loppuaikakauden edustusmaalivahdit Kristian Krogius ja Santtu Strandberg ovat olleet merkittävä sitouttava esimerkki. Heidän panostaan seuran juniorimaalivahtien valmennukseen on syytä kiittää kauniisti kumartaen.
Nimen riippuessa paperin alalaidassa kääntyi kauden 2015-2016 matka yllättävästä risteyksestä, kun SSV:n vanhempien junioreiden maalivahtikauttaus tiivistyi joukkuemäärän vahvistuttua. Tämä tarkoitti allekirjoittaneen osalta keskittymistä A- ja B-poikien maalivahteihin. Yhteensä viiteen jantteriin, joiden sovittaminen johonkin fantasiasapluunaan olisi hulluinta koskaan. Yhteistuumin kauteen iskettiin sekä henkilökohtaiset että joukkuemenestykseen vaikuttamisen tavoitteet. Niitä peilatessani en voi muuta kuin uskaltaa todeta, että joskus Strömsö on todellisuutta. Vaikka ennakoimaton löi leimaansa (kuten kuuluukin), yhdessä olimme tiimi, joka muodosti peruskallion sekä A- että B-poikien pelillisellä matkalle. Maalivahtien ansaitsema arvostus vain kasvoi yhteisön sisällä.
*****
Kun erityisosa-alueen valmentaja hyppää liikkuvaan joukkuelaivaan, on mittaamattoman tärkeää miten vastaanotto tapahtuu ja millaisilla ruuduilla ja luottamuksella komentokannella astellaa. Päättyneeseen kauteen ei olisi voinut jälkikäteen toivoa hienompaa joukkueen johtoryhmää. Jo tiiviiksi muodostunut ryhmä oli pakertanut toinen toistaan pidempään joukkueen parissa ja persoonien avoimuus ja ammattitaito täydensivät toisiaan ja antoivat avosylin roolin myös maalivahtivalmennukselle. Tiimi valjastaa vahvuutensa yhteiseen hyvään ja täydentää toisiaan.
 |
| SSV:n B-poikien taustoja: Lars Westermark (toinen vas.), Valeri Krykov, Mikael de Anna, Esa Sirkka ja Veli-Matti Laurila. (Kuva: Petri Roimela) |
SSV:n A-pojat pelasivat 13. maaliskuuta 2016 ikäluokan takaisin SM-sarjaan edelliskevään pettymyksen ja divaritien jälkeen. Kuin esinäytöksenä kevään päätökselle, pääosin nuori joukkue osoitti kypsyytensä ja halunsa luoda itse tulevaisuutensa. Kuukausi tästä, 10. huhtikuuta 2016 B-pojat olivat Suomen mestareita. Kiimainen pudotuspelikevät, jonka risteykset kääntyivät vuoroin Kuopioon, Ouluun ja Tampereelle, sai kliimaksinsa. Samalla koko ryhmän pidempi tai lyhyempi yhteinen matka tuli sarjapelilliseen päätökseensä. Tuossa muodossa ryhmä ei enää hyppää sarjapeliin. Tiet eroavat, mutta vasta kun kultainen risteys on temmelletty aukioksi.
Iso kiitos Eelis, Theo, Roope, Viljami, Robert, Sebastian, Miro, Jesse, Severi, Yannick, Eetu, Tuomas, Aki, Ossi, Nicanor, Tommi, Niklas, Benjamin, Toni, Teemu, Marko, Oliver, Jalmari, Ossi, Iiro, Eemeli, Henry, Kevin, Niklas, Vallu, Lasse, Mikke, Santtu, Esa, Veeäm, Thomppi, Liisa ja Hannu. Nostan hattua korkealle ja ylpeänä osana kauden 2015-2016 pyrähdystä.
Tämä rupeama ei olisi ollut vähänkään niin loistava ilman omaa "työmaatani". Suuret, sydämelliset kiitokset Emil, Hopsu, Nici, Jaska ja Tommi! Ette tiedäkään kuinka hienoa teidän kanssa oli tehdä duunia ja vieläpä upein maalivahtikohtaisin ja ja koko joukkueen tuloksin. Aina palveluksessanne!
 |
| SSV:n B-poikien Suomen mestari -maalivahdit: Severi Hopsu (vas.), Jaakko Kariniemi, Nici Närhi ja Emil Backberg. |
Kun sentimentaaliteemana tässä kirjoitelmassa on ollut osien saapuminen päätökseensä, on vielä erityiskiitos osoitettava Justukselle, jonka kanssa Suomen mestaruuteen päättyi viisi vuotta kestänyt taival (enemmän tai vähemmän) samassa joukkueessa. Lohjalta lohkeaa!
*****
Tämän kirjoitelman tarkoitus oli osoittaa avoimesti kiitokset sinne minne ne kuuluvat kauden 2015-2016 päättyessä. Nyt saavutettua makustellaan tovin aikaa ja sitten mietiskellään kaikki tykönämme miten, missä ja milloin taival salibandyn parissa jatkuu - vai onko askeleet syytä kohdistaa täysin uudella tavalla.
Omat jorinailuni keskittyvät (siinä missä nyt sitten keskittyvätkin) jatkossa Twitter-tililleni (@JoriJarvenpaa). 140 merkkiä ahdistaa vähemmän kuin huonolla päivityshoidolla olevat Facebook-tili ja blogi. ;)
No, pidetään tuossa sellainen takaportti, että, mikäli ensi kaudella ei tule valmennettua missään, niin pari tekstiä voin jopa kirjoittaa. Vapaa salibandykirjoittelija ei kuulosta sekään pahalta! :D
*****
Kiitos ystävät ja lajitoverit!
#vuorikristalli
- Jorgos
P.S. Tarkkanen on sitten muuten oudoin pelaaja koskaan,
