perjantai 12. joulukuuta 2014

C1SM: Välitilinpäätös

NST:n Joona Rantala oli syyskauden MVP.
Kuva marraskuun alussa pelatusta Tähdistöottelusta.
Puolimatkan krouvi. No, Lahdessa ehdittiin jo jatkaa taivallusta, mutta kokolailla salibandyn C1-poikien SM-sarja on puolivälissään - juuri sopivasti vuodenvaihteen lähestyessä.

Lupailin ujosti raapustella jonkinlaisen välitilinpäätöksen sitten, kun kyseisen sarjan ensimmäinen kierros on pelattu. Tuolloinhan jokainen joukkue on kohdannut toisensa kertaalleen ja jonkinlaista vertailua esitysten osalta on mahdollista toteuttaa. Täytyy kuitenkin aina muistaa, että pallo on pyöreä ja näillä junioritasoilla sen pyörähdyksiä on yhden henkilön edes auttavan tyhjentävästi mahdoton seurata. Allekirjoittanut on siis nähnyt omin karsastavin silmin joitakin SM-sarjaotteluita sekä joukkueiden esityksiä muutamissa muissa yhteyksissä. Tämän lisäksi vaatimaton kontaktiverkkoni mahdollistaa sarjan seuraamisen hieman sivustakin - ja nykyisellään kivasti toimiva tulospalvelu on oiva kaveri.

Joka minua hieman lajin parista tuntee tietänee jonkinasteisen "tilastofetissini". Luvut ja niiden tulkinta tuottaa metatietoa, jota on syytä ainakin jossain määrin hyödyntää ihan päivittäisessä valmennustoiminnassa. Mitä silmä ei näe, sen luvut osoittavat.

Siispä olen kahlannut C1-poikien SM-sarjan tilastoja läpi ja muodostanut niistä omiani. Pyrkimyksenäni nähdä peli tilastofaktojen kautta - suhteiden, korrelaatioiden, keskiarvojen ja kuntopuntareiden avustuksella.

Olen kauden aikana - näkemyksiäni esittäessäni - saanut rakentavaa, joskin kriittistäkin palautetta, näkökulmastani korostaa pelikontrollia kurinalaisen ja harkitun puolustuspelaamisen kautta. Olen esittänyt, että pitkässä juoksussa koko kentän kontrolloivaan puolustuspelaamiseen (sen eri muodoissa) kykenevät joukkueet ovat vahvimpia: sen kautta pystytään hallitsemaan myös vastustajan pelaamista, ollaan vähiten haavoittuvia yksittäisten pelaajien poissaoloille ja omataan vankin pohja myös maalintekopelille (kun suunnanmuutospeli puolustuksesta hyökkäykseen lähtee joukkueen tavoittelemista asetelmista, voidaan hyökkäyspelaaminen toteuttaa suunnitellusti).

On esitetty, ettei tässä tahi B-ikäluokassakaan niinkään ole syytä kiinnittää huomiota tältä osin joukkuetaktiikkaan, vaan käytännön painopiste on useassa joukkueessa yksilötaitojen kehittämisessä. Näin varmasti on, ainakin osaksi. Ja hyvä toki niin. Yksilöiden tasossa olemme isossa kuvassa Ruotsia jäljessä, mutta niin olemme myös kontrolloivassa joukkuepelaamisessa. Oma näkemykseni on, että toimiva joukkuepelaaminen kehittää tehokkaimmin myös yksilöä, sillä kyvykkyys toimia osana viisikkoa valjastaa hyökkäysominaisuudet parhaiten. Lisäksi on syytä muistaa, että huippuyksilö tarvitsee itselleen haasteita ja hyökkäyssuuntaan sen muodostaa vastustajan puolustuspelaaminen. Mikäli huippuyksilö ei kohtaa junioritasoilla laadukasta puolustuspelaamista, muodostuu yksilön dominanssista kupla odottaen puhkeamistaan.

Itse olen pyrkinyt valmentamaan aina siten, että ihminen, yksilö on prosessin keskipisteessä. Mutta sen on tapahduttava joukkuekontekstissa.

Toki salibandy on maalintekopeli ja se elää yksilöistä, jotka ne kihaukset kihauttelee. Siihen tarvitaan huipputasolla korkeatasoista yksilöosaamista ja se kehittyy toistojen, ongelmanratkaisujen sekä tietyn luovan vapauden kautta. Joukkuekontekstissa.

Siksipä (nyt kun vihdoin pieneen väliarvioon tässä sepustuksessa päästään) olen valinnut näkökulmakseni maalintekopelin ja sen onnistumisen. Jonkin näkökulman aineistoni kahlaaminen nimittäin väkisinkin vaatii, muutoin se ei anna lukijalle mitään.

Seuraavassa lyhyet joukkuekohtaiset kommentit käänteisessä sarjataulukkojärjestyksessä:

12. Koovee (1V-OT-10H, 44TM - 91PM, 2P)

Koovee operoi sarjassa materiaalilla ja peli-identiteetillä, jotka eivät yksinkertaisesti mahdollista riittävää tehokkuutta. Neljä tehtyä maalia ottelua kohden on auttamattomasti liian vähän, jotta sarjasijoitus voisi olla korkeampi. Viime kaudella C2-SM-sarja oli luonteeltaan lempeämpi, jolloin Kooveen tie vei paikallisavulla aina pudostuspeleihin saakka. Nyt pudotuspelipaikka tulee jäämään haaveeksi.

Joukkue häviää ottelunsa pääasiassa jo ensimmäisessä erässä, joista sillä ei ole voiton voittoa. Toinen erä tuo ajoittain hieman pirteyttä pelaamiseen, mutta kolmannessa erässä puhti loppuu täysin. Koovee on heikoin niin kotona kuin vieraissa ja on tehnyt neljänneksen maaleistaan yli- tai alivoimalla (suurin osuus koko sarjassa).

Koovee saa keskimäärin vähiten laukauksia maalia kohden (26,3 / ottelu), mutta toisaalta päästää laukauksia maalia kohden viidenneksi vähiten (32,6) eli puolustuspyrkimystä joukkueesta löytyy. Tehottomuus kuitenkin vaivaa, kun yksi tehty maali vaatii lähes seitsemän laukausta maalia kohden (selvästi eniten sarjassa).

Koovee jatkanee muiden kiusaamista yksittäisissä erissä sen mitä pystyy. Jatkoajoille päätyneet ottelut Karhuja ja SSV:tä vastaan sekä vain 3-8-lukeminen tappio Steelersille saattavat enteillä hieman positiivisempaa kevättä.

11. Indians (3V-0T-8H, 61TM - 107PM, 6P)

Indians on allekirjoittaneen ennakko-odotuksiin nähden ollut paikoin pirteähkö hankkiessaan syyskaudelta kolme voittoa. Joukkueen suuri ongelma on puolustuspelaamisessa, sillä joukkue päästää sarjassa eniten laukauksia maalia kohden (41,3 / ott.) ja kun hyökkäyspäässä joukkue saa aikaiseksi keskimäärin 29 laukausta maalia kohden ja tarvitsee 5,2 niistä saadakseen maalin, on yhtälö hankala.

Indians on voittanut 34 pelaamastaan erästä ainoastaan 7 ja omaa Kooveen kanssa saman pulman: ensimmäiset ja kolmannet erät otetaan pahasti pataan. Joukkueen valmius 60 minuutin suoritukseen ei siis ole ollut riittävä, mutta ehkäpä oppirahojen maksaminen tuottaa tulevaisuudessa tulosta.

Ryhmästä löytyy kuitenkin pistemiehiä suhteellisen tasaisesti, vaikkakin Markus Kiiskilä ja Jonas Eklund ovat vastanneet kolmanneksesta joukkueen maaleista. Suureen päästettyjen laukausten määrään nähden maalivahtipeli on toiminut tyydyttävästi, mikä voikin johtaa kevätpuoliskollakin yksittäisiin voittoihin, vaikkapa vieraspeleissä, joissa Indians on ollut kotiotteluitaan vakuuttavampi. Siististi ja pienellä jäähymäärällä (4,5 min/ott) operoiva ryhmä on osa suurta Indians-heimoa ja sitä kautta muodostuu sen pelillinen identiteeti. Nähtäväksi jää riittääkö ensi kaudella rahkeet B-SM-sarjaan saakka.

10. Rangers (3V-0T-8H, 87TM - 97PM, 6P)

Rangers luo sarjassa kolmanneksi eniten laukauksia maali kohden (35,0) ja on niissä suhteellisen tehokas. Mutta, mutta...... Joukkueen puolustuspelaaminen vastaavasti vuotaa, kun päästettyjä laukauksia on Indiansin jälkeen toiseksi eniten (35,5). Rangers aloittaa yleensä ottelut kovaa ja saakin oivan tuloksen ensimmäisistä eristä. Rangersin pelaaminen perustuu tällä hetkellä kuitenkin liiaksi Samu Anderssonin ja Konsta Mäntylän esityksille. Kaksikko on vastannut 40 prosentista joukkueen maaleista, mutta vahvaan liikkeeseen ja kaksinkamppailupelaamiseen perustuva pelitapansa jättää viisikon haavoittuvaksi eikä leveys riittä paikkaamaan sitä.

Neljänneksi eniten maaleja päästäneen joukkueen maalilla on operoinut yhteensä kolme ukkoa. Heidän esityksiinsä pelaaminen ei ole kuitenkaan kompuroinut, sillä kaikkien torjuntatehokkuus on ollut vähintään tyydyttävää tasoa.

Rangers on ollut sarjassa toiseksi heikoin vierasjoukkue, joten kirkkonummelle otettaneen erityisen mielellään kuusi kertaa vieraita. Viime kauden välieräjoukkue jäänee kuitenkin tänä vuonna ilman pudotuspelejä.

9. Classic (4V-1T-6H, 84TM - 87PM, 9P)

Viime kauden pronssimitalistit ovat hyvän alkukauden jälkeen valuneet pikkuhiljaa pudotuspeliviivan alapuolelle, mutta PHSB:n kaataminen ensimmäisen kierroksen päätteeksi luo uskoa tulevaan.

Classicin suurimmat ongelmat ovat ratkaisijoiden niukkuudessa ja syntisen heikoissa kolmansissa erissä. Joukkueella on ollut tällä kaudella ainoastaan 10 maalintekijää - vähiten koko sarjassa - ja kaiken kaikkiaan tamperelaiset elävät ja hengittävät Juho Pietilän, Aaro Helinin ja Antti Suoraniemen tehokkuudesta. Kolmikko on vastannut 61 prosentista joukkueen maaleista eikä takaa näytä juurikaan apuja tulevan. Mikäli tuo kolmikko jaksaa koko kauden on Classicilla täydet saumat pudotuspeleihin, sillä puolustupelaaminen on tilanteisiin nähden kolmanneksi tehokkainta eikä vähiten maalivahti Pietari Jääskeläisen ansiosta. Jääskeläinen on venynyt pallon tielle kymmenessä ottelussa 265 kertaa oivalla torjuntaprosentilla 78,87.

Kolmansista eristä Classic on voittanut ainoastaan kaksi, joten pelisuorituksen kestävyyden kanssa on edelleen työtä tehtävänä. Joukkueen jäätyminen kokonaisuudessaan ratkaisuhetkillä on johtanut muutamaan tiukkaan tappioon.

Kärjen tehojen säilyminen, puolustuksen pitävyys ja ylivoimatehojen löytyminen - siinä avaimia viivan päälle nousemiseen.

8. SB Welhot (5V-0T-6H, 89TM - 117PM, 10P)

Viimeistä viittä ottelua pidettäessä sopivana kuntopuntarina, on SB Welhot sarjan heikoin joukkue: voitto ainoastaan hännänhuippu Kooveestä ja sen jälkeen sarjan kärkipään niistämäksi. On täysin selvää, että Niko Sievolan (5 ottelussa tehot 16+8) loukkaantuminen sekoitti joukkueen pasmat pahanpäiväisesti. Joukkue operoi pääasiassa kahdella ketjulla ja se on 60 minuutin tehokkaaseen sarjaan kovin niukka pohja.

SB Welhot heräsi alkukaudestakin pelaamaan vasta viimeisessä erässä: joukkueen kaikki viisi voittoa ovat tulleet nimenomaan vahvan viimeisene erän ansiosta. Joukkue on jäähyherkkä eikä kaikkein tehokkaimpia omalla ylivoimallaan.

Vahvuutena täytyy kuitenkin mainita vieraspelit, joissa kuopiolaiset ovat olleet sarjan neljänneksi parhaita. Ehkä siksi onkin oivallista, että joukkueella on kuusi reissua tiedossa toisella kierroksella.

SB Welhot on riittävän tehokas hyökkäyspäässä ja kykenee luomaan riittävästi laukaisutilanteita. Akilleen kantapää on kuitenkin puolustuspelaaminen. No, sarjassa eniten päästettyjä maaleja (117) on tietysti selvä merkki siitä, mutta huolestuttavampaa on se, että vastustaja tarvitsee ainoastaan keskimäärin 3,3 laukausta kuopiolaisten maalia kohden saadakseen pallon pömpsykkään. Tämä tietää heikkoa 69,5 prosentin puolustustehokkuutta.

Mikäli puolustuspelaaminen ei toisella kierroksella parane, pusketaan SB Welhojen edelle ohituskaistalta.

7. SSV (5V-1T-5H, 91TM - 88PM, 11P)

SSV on tällä hetkellä tilastojen valossa ehkäpä sarjan mielenkiintoisin joukkue. Kuntopuntarissa joukkue on niukkojen tappioiden myötä valunut keskikastin alapuolelle, mutta joukkueella on nähtävissä kevättä ajatellen eniten tasaista suoritusvoimaa.

Viikingeillä on yhteensä peräti 17 eri maalintekijää tilastoissa. Näistä alkukauden kuumin jyrä oli Toni Rintala, joka ei ole edes pelannut viimeisimmissä peleissä, joten sieltä on odotettavissa vielä suuri panos - onhan hän edelleen ollut mukana 41 prosentissa SSV:n kaikista maaleista. Lisäksi SSV:ltä löytyy seuran B-ringissä mukana olevat Eelis Hynninen (7 maalia 6 ottelussa) ja Tommi Sirkka (4 maalia 7 ottelussa), joiden mukanaollessa joukkue vahvistuu selvästi ja saa jalkeille Steelersin ja Erän jälkeen ehkäpä sarjan tasaisimmat kolme ketjua. Nimittäin nimeltä mainittujen lisäksi ryhmässä on monta maalintekijäprofiiliaan kohottanutta pelaajaa.

Kun vielä sarjan tähän mennessä ainoana merkittävänä pelaajasiirtona joukkueeseen liittyi Justus Lepistö (4 maalia 5 ottelussa), on kasassa yksilöiden valossa tasalaatuisimpia settejä: SSV:n ei pitäisi elää jatkossa ainoastaan Rintalan tehoista. Jos näin käy, on epäonnistuminen selvä.

Paljon voi joukkue siis jatkossa voittaa, mutta vähintään yhtä paljon hävitä.

SSV on ollut sarjassa viidenneksi paras vierasjoukkue ja mikä mielenkiintoisinta vertailtaessa sarjan kahdeksaa kärkijoukkuetta ainoastaan niiden keskinäisten pelien osalta, on SSV siinä vertailussa kolmonen NST:n ja Steelersin jälkeen. Tämä tarkoittaa sitä, että kompurointi on osunut sarjan heikoimpia vastaan. SSV on myös selvästi sarjan toiseksi vähiten jäähyjä ottava joukkue ja omalla ylivoimallaan sarjan tehokkaimpia.

Merkille pantavaa on myös se, että SSV on maalipaikoissaan sarjan toiseksi tehokkain joukkue (28,7 % / 3,5 laukausta maalia varten) ja silti puolustustehokkuudessakin tyydyttävää tasoa (73,4 %).

Suurinpia murheenkryynejä ovat profiilipelaajien ailahtelvaisuus, suurseuraksi yllättävän vähäinen 99-syntyneiden esiintyminen omassa ikäluokassaan sekä maalivahtilotto (neljä jantteria ollut rähmällään tolppien välissä). Maalivahtikaksikko Jaakko Kariniemi - Joni Lehto olisi sarjan parhaimpia, mikäli molemmat saisivat keskittyä erityisesti C-peleihin.

6. Erä (5V-1T-5H, 83TM - 74PM, 11P)

Hallitseva Suomen mestari aloitti kauden lievästi sanottuna takkuillen ja siihen myös reagoitiin. Pelitavassa tavoitellut muutokset sekoittivat hyvässä kunnossa ollutta peruspelaamista merkittävästi, mutta viime aikojen esitykset ovat sitten osoitus helsinkiläisten nousukunnosta: kuntopuntarissa toiseksi paras joukkue.

Erän kivijalka on pelikontrolleineen vaan niin hyvässä kunnossa, ettei notkahdusta voinut edes olettaa pitkäaikaiseksi. Erä on otteluiden lopussa sarjan parhaimpia joukkueita ja hallitsee tapahtumia erityisesti kotiotteluissaan. Lisäksi Erälle tyypilliseen tapaan maalitehot eivät kasaannu yksittäisille pelaajille, vaan ratkaisijoita löytyy jokaisesta koostumuksesta.

Ylivoimassaan Erä on edelleen sarjan vaarallisimpia joukkueita ja puolustuspelissään kontrolloiva (puolustusteho 76,4 %). Erä antaa vähän laukauksia vastustajalleen ja niiden eteen pyrkii tällä kaudella selkeämmin vastuun ottanut Toni Wuorenjuuri, joka ei ole ollut kauden aikana vielä omalla hyvällä tasollaan. Tämä on näkynyt myös joukkueen pistesaaliissa.

Kevättä ajatellen huolestuttavinta Erän kannalta on se, että Top8-joukkueiden keskinäisten pelien vertailussa joukkue jää toiseksi heikoimmaksi. Kärkijoukkueita täytyy kyetä voittamaan jo perussarjan aikana, jotta voidaan alkaa puhua mestaruuden puolustamisesta vakavissaan.

5. FBT Karhut (5V-1T-5H, 105TM - 92PM, 11P)

Porilainen hulluus. Se tekee Karhujen nykykunnon arvioimisen hankalaksi. Joukkue saattaa hävitä jatkoilla Kooveelle ja toisaalta rökittää Welhot 21-10..... Karhut ovat kuin profiilipelaajansa: dynamoja, joissa on arvaamattomuutta - niin positiivista kuin negatiivista.

Selvää on se, että Karhut tulee otteluiden aluissa kovaa: tulos tehdään kahdessa ensimmäisessä erässä. Viimeisessä viidessä ottelussaa joukkue on todentotta ailahdellut, mutta on hävinnyt sarjan kärkikolmikolla ainoastaan yhden tai kahden maalin erolla. Siksi Karhut saattavat hyvänä päivänä voittaa kenet vain..... tai hävitä kenelle vain.

Karhut on (luonnollisesti) sarjan tehokkaimpia kotijoukkueita. Pori on kenelle tahansa vaikea paikka pelata ja pisteet sieltä on syytä laittaa hyvään talteen. Karhuilla on ollut 12 maalintekijää kauden aikana ja tehot ovat jakaantuneet mukaan tasaisesti. Selvä vahvuus. Samaa ei voi sanoa jäähyalttiudesta 10 minuuttia jäähyjä ottelua kohden on auttamottamasti liikaa, vaikka oma YV toimiikin (13 maalia).

Karhut on sarjan tehokkaimpia omissa maalipaikoissaan (28,7 %), mutta rymistely aiheuttaa hämminkiä myös omaan päätyyn. Tosin tässäkin on mielenkiintoinen tilastofakta: joukkue päästää sarjassa toiseksi vähiten laukauksia, mutta vastustaja tarvitsee niistä vain 3,4 tehdäkseen maalin. Maalivahtipelin ei voi siis sanoa onnistuneen.

Karhujen arvaamattomuus tekee siitä ikävän pudotuspelivastustajan. Varsinkin jos porilaiset punnertavat itselleen kotiedun.

4. OLS (7V-0T-4H, 97TM - 76PM, 14P)

Oululaiset saivat syyskaudelle seitsemän kotiottelua ja suoriutuivat niistä tyydysttävästi (4 voittoa, 3 tappiota). Tämä tarkoittaa matkapelejä kevääksi, mutta niiden suhteen joukkueella on syytä olla luottavainen olo, sillä neljästä vieraspelistä Ouluun matkasi kuusi sarjapistettä.

OLS:n ongelmana ovat ottelut kärkijoukkueita vastaan: kahden parhaan vertailussa sijoitus on kuudes ja voitot ovat Karhuista ja ehkäpä yllättäen vieraspelistä Steelersiä vastaan. Muutoin OLS on pelin sisällä tasainen suorittaja: paljon hyökkäyssuunnan tilanteita luova ja oiva viimeistelijä. Joukkue on myös puolustuspelaamisessaan sarjan eliittiä (79,5 %) ja maalivahti Leo Juusola on ollut seitsemässä pelissään vakuuttava.

Tehot vain tahtovat kasaantua kärkipelaajille. Konsta Kallio on tehnyt kaikista OLS:n maaleista kolmanneksen ja yhdessä Eetu Ijäksen kanssa lähes puolet. Loukkaantumisiin ei siinä mielessä ole varaa, mutta verrattuna esimerksik Steelersiin tai NST:en, oululaisilta löytyy kuitenkin enemmän leveyttä maalintekoon (17).

OLS nakuttaa hyvin ylivoimamaaleja, mutta istuu itse turhan paljon (8 minuuttia / ottelu). Joukkue on ainoastaan kahdessa erässä jäänyt erävoittoja: tappioissa PHSB:lle ja NST:lle.

3. PHSB (8V-0T-4H, 97TM - 79PM, 16P)

Sitten tuli joukkue Päijät-Hämeestä. Suomen Chicagosta.

Täytyy myöntää, että edelleen tämä joukkue on se, joka saa minut hyvälle mielelle. Tätä ikäluokkaa jossain määrin seuranneena on riemastuttavaa, kun ehdottomaan kärkeen nousee uusi ryhmä. No, tohtori Tolonen on toki entuudestaan tuttu: pellavapää pehmeine käsineen raakile HePassa. Erityisen iloinen olen, että tohtori löysi näyteikkunan Lahdesta.

PHSB on käytännössä ollut kauden aikana hyvä kaikessa. Kaikki erät hoituvat mukavasti , kotiotteluissa menee lujaa (5 voittoa 6 ottelusta) ja vieraissa tyydyttävästi (6 pistettä 6 ottelusta). Joukkue saa sarjassa aikaiseksi toiseksi eniten laukauksia maalia kohden (35,3 / ottelu ja viimeistelee niistä kivasti (22,9 %). Puolustussuuntaan joukkue on suorastaan mykistävä. Lahtelaiset päästävät suhteellisen paljon laukauksia (34,8 / ottelu), mutta vastustaja tarvitsee peräti 5,3 maalatakseen. Puolustustehokkuus 81,1 % on omalla kymmenluvullaan.

PHSB ei ole parhaimmillaan maalintekokilpailuissa, joihin esim. NST joukkueen pakotti molemmissa voitto-otteluissaan. Lahti pelaa kontrolloidusti eikä mässäile välttämättä maaleilla, joskin niillekin löytyy tekijänsä (17 maalintekijää). Kaksikko Arttu Tolonen ja Joni Puolakka hoitelee tehot tarvittaessa, mutta apuja löytyy siis taustoiltakin.

Lisäksi kun maalilla huhkii huikeaa kautta pelaava Verneri Weckman on PHSB:ltä lupa odottaa oivallista panosta myös kevään tärkeimmissä peleissä.

2. Steelers (9V-0T-2H, 106TM - 70PM, 18P)

Suurin mestarisuosikki on sitä edelleen. Steelersiltä ei löydy heikkouksia nyt kun maalivahtipelikin on ollut aikaisempaa paremmalla tasolla. Joukkue on hävinnyt 34 pelaamastaan erästä ainoastaan 8 ja on vakuuttava niin kotona (4 voittoa, 1 tappio) kuin vieraissa (5 voittoa, 1 tappio).

Kauden ainoat tappiot ovat osuneet kuntopuntarissa viimeiseen viiteen peliin, kun OLS kävi poimimassa pisteet Ouluun ja PHSB voitti hämeenlinnalaiset kotonaan. Steelers on sarjan paras joukkue niin ensimmäisissä kuin viimeisissä erissä, joten paketti pysyy hyvin kasassa täydet 60 minuuttia.

Steelers on yllättäen ollut kuitenkin sarjan tehottomimpia ylivoimalla, mutta joukkue ottaa muutoin SSV:n ohella selvästi vähiten jäähyjä. Joukkue luo ottelun aikana keskimäärin peräti 40,5 laukausta maalia kohden ja päästää laukauksia selvästi vähiten (26,2). Viisikkotason pelaamisessa joukkue on edelleen sarjan paras.

Pientä soraääntä täytyy esittää siitä, että herrat Justus Kainulainen (28), Olli Suonmaa (15), Atte Kurkikangas (15) ja Eetu Korkiamäki (14) ovat vastanneet lähes 70 prosentista joukkueen maaleista - Kainulainen on yksin ollut mukana 40 prosentissa kaikista joukkueen maaleista.

Silti. Steelers on joukkue, joka on keväällä voitettava mieliäkseen kullalle.

1. NST (10V-0T-2H, 135TM - 101PM, 20P)

Sarjakärki on hävinnyt tällä kaudella ainoastaan yhdessä ottelussa kaikki kolme erää. Se tapahtui SSV:lle lokakuussa. Tuo peli oli muutoinkin poikkeuksellinen: se oli ensimmäisen kierroksen ainoa, jossa Joona Rantala ei pelannut.

Tuolloin NST oli yllättäen täysin aseeton. Se kertoo siitä, kuin elintärkeä pelaaja Joona Rantala on joukkueelleen. Samaa hän oli viime kaudella pronssijoukkue Classicissa.

Rantala on ollut mukana joka toisessa joukkueensa 135 maalista. Tutkapari Joonatan Kovanen vähän vajaassa puolessa. Juuso Kekki kolmanneksessa. Sitten tuleekin kärkijoukkueelle kovin suuri hyppäys. Kyseiset kolme herraa ovat nimittäin myös vastanneet konkreettisesti 68 prosentista NST:n kaikista tehdyistä maaleista. Se on selvästi eniten kaikista sarjan joukkueista, kun vertailussa on kolmen tehokkaimman pelaajan tehot.

Ja on kiistatta selvää, että Rantala on tuossa yhtälössä tärkein yksittäinen pelaaja. Huikea lahjakkuus ja junioritähti kertakaikkiaan. Sarjan kiistaston MVP joukkueelleen.

NST on vahva kaikissa kolmessa erässä ja on Top8-vertailussa selvästi niskanpäällä hävittyään ainoastaan SSV:lle (ilman Rantalaa) ja Steelersille. NST laukoo sarjassa toiseksi eniten maalia kohden (36,4 / ottelu) ja tarvitsee vain 3,2 laukausta tehdäkseen maalin. Ylivoimamaaleja joukkue on naputellut eniten: 17.

Mielenkiintoista on se, että joukkue myös päästää paljon laukauksia, vastustajan tarvitessa 4,1 laukausta tehdäkseen maalin.

NST haastaa usein vastustajansa maalintekokilpailuun ja on toki superjunnuillaan siinä vahvoilla. Täytyy kuitenkin todeta, että haavoittuvainen rosteri on kärkijätkien ollessa poissa, mutta eittämättä tuon eteen tehdään joukkueessa jatkuvasti työtä.

Niin ja NST:n onni on se, että seuran A-juniorit kompuroivat SM-sarjassaan. Näin Rantala on enemmän käytössä.

*****

Millaisista asetelmista sitten tullaan lähtemään SM-pudotuspeleihin?

Paljon ehtii tietysti tapahtua, mutta uskallan veikata, että pudotuspelijoukkueita ovat luonnollisesti NST, Steelers, PHSB ja OLS.

Näiden lisäksi suoran pudotuspelipaikan ottavat Erä ja SSV. Karhut ja Classic mittaavat alueellisista sarjoista tulevien joukkueiden vireen ennen etenemistään SM-puolivälieriin.

Tämä veikkaus periaatteella "lyhyestä virsi kaunis", sillä tälle jorinalle alkoi kertyä puuduttavan paljon mittaa.

Palataan kevään asetelmiin ehkäpä myöhemmin-

- Jorgos

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Tähdistöottelut 2014 - Timantteja '99

1999-poikien Tähdistöjoukkueet, 2.11.2014

Marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna vuonna 2014 Hämeenlinna oli Suomen salibandykartan keskipiste. Näyteikkuna sille, mitä tuo nuori laji on ja edustaa juuri nyt ja tässä.

Ennen kaikkea Hämeenlinnasta oli tuona loppusyksyisenä arjenpäätteenä mahdollisuus löytää kuva tulevasta - viite siitä, miltä suomalainen salibandy näyttää tulevaisuudessa.

Tässä ja nyt -tilaa piirsi uutukaisen Elenia Areenan matolle salibandyn Euro Floorball Tour, jossa Suomen miesten maajoukkue käytännössä haki viimeistä muotoaan joulukuun MM-kisoja silmällä pitäen. Ikähaitarilla 20-37 tourilla Ruotsin taakse toiseksi jäänyt ryhmä on yhdistelmä suurta potentiaalia ja huolestuttavaa muuttumattomuutta. Tuo riittää salibandymaapallolla toki edelleen kahden suurimman joukkoon, mutta sitten onkin jäämässä se kuuluisa luu käteen. Miesten maajoukkuetasolla nimittäin Ruotsi kontrolloi Suomea puolivaloillakin. Ruotsi on pelillisesti kokonaisvaltaisempi, viisikkotasolla suorastaan jäätävä pelin molempiin suuntiin. Eikä lähitulevaisuus näytä tuovan asiaan suurta muutosta. Ruotsin ikähaitari kun on huomattavasti kapoisampi ja viriilimpi.

Lajikärjen seuraavaa aaltoa samaisena viikonloppuna Hämeenlinnassa edusti Suomen U19-maajoukkue, joka onkin toistaiseksi länsinaapurin niskan päällä. Lastikka, Kainulainen, Heinonen, Ukkonen, Pohjonen.... Pitäkää nyt ihmeessä pelin modernisoinnista tuon ryhmän kanssa kiinni!!

Mutta se miehistä ja isoista pojista.

Hämeenlinnassa oli nimittäin matolla myös suomalaisen salibandyn tulevaisuus sellaisen kymmenen vuoden aikajänteellä: laatuaan ensimmäiset vuosina 1999 ja 2000 syntyneiden tyttöjen ja poikien Tähdistöottelut.

Tytöt mittelivät omat ottelunsa lauantaina, mutta allekirjoittaneelle päätapahtuma oli sunnuntaissa ja erityisesti 1999-poikien ottelussa. Siispä sinne oli kurvailtava ehdottomasti.

Mielenkiintoista oli nähdä ennen 99-peliä myös vuonna 2000 syntyneiden poikien salibandyparhaimmistoa. Tuo ikäluokka on tuttu oikeastaan vain 99-sarjoissa esiintyneiden pelaajien sekä tietysti muutaman jo hieman nimeä keränneen pelaajan osalta. Tuosta pelistä voisi lyhyesti todeta, että mieleen jäi erityisesti maalivahtien pääosin hyvät otteet sekä Jose Takalan kokonaisvaltaisuus ja sen mukanaan tuoma dominanssi. Vaikka kaveri ei lienekään himokkain treenaaja, on hän omassa ikäluokassaan kaikki kentän osa-alueet huomioiden näkyvin pelaaja. Lahjakkuuksia on toki tuplanollissa muitakin, mutta heidän rajoitteensa on vielä tässä vaiheessa pelaamisen yksioikoisuudessa. Onneksi ikäluokassa alkanut SM-sarja-aikakausi haastaa pelaajat monipuolistumaan. Sehän näkyy ja paistaa "väinöreiskoistakin".

1999-poikien Tähdistöottelu oli jäätävän laadukas. Reikäisen pyörähdettyä ensimmäisen kerran ottelun tiimoilta liikkeelle nähtiin järjestään kaikilta joukkueisiin valituilta pelaajilta ellei täysin omaa parastaan niin hyvin lähelle sitä. Ikäluokka on kokonaisuudessaan erityislaatuinen kärjen laajuuden ja laadukkuuden suhteen. Tahto ja taito valjastuvat ryhmässä yhteiseen visioon pelata ja se ilmenee sekä pallollisena vauhtina että pallottomana kurinalaisuutena. Jälkimmäinen turhan harvinainen vieras näissä junnuikäluokissa.

Tästä on syytä nostaa hattua korkealle myös 99-poikien ikäluokkavalmentajien suuntaan, jotka ovat tunnistaneet ikäluokan potentiaalin lajin kokonaiskuvassa ja ovat räätälöineet ikäluokkatoiminnan erittäin onnistuneesti siten, että se yhdistää ikäluokan kärkiyksilöiden ominaisuudet pelitavallisesti saman sateenvarjon alle. Iso käsi "-NEN-tiimille" Juho Laitinen, Jani Järvinen, Mikko Tiihonen ja Mika Väisänen.

Itse pelin osalta en lähde muodostamaan mitään seikkaperäistä raporttia tai analyysin poikasta. Se vaatisi useamman katselukerran narulta, jota minulla ei ole. Ja ehkä jollain tapaa se veisi myös osan siitä nautinnosta, jonka ottelu tunneperäisesti siinä hetkessä loi.

Ottelun maalit voit katsoa tästä:


Mittelön jälkeen suoritetun rangaistuslaukauskilpailun tästä:


'99 Tähdistöottelu 2014: rangaistuslaukaukset from Jori Järvenpää on Vimeo.

Suuret kiitokset ottelun maalikoosteesta Risto Kivimäelle.

Siispä ajattelin hehkuttaa. Peräti hieman sieltä ja täältä.

Valkoisen joukkueen ykkösviisikko oli rautainen yhdistelmä! Parhaimpia, jonka ikäluokasta voi tällä hetkellä muodostaa! Hyökkääjät Antti Suoraniemi (SC Urbans / SC Classic), Toni Rintala (SSV) ja Justus Kainulainen (HU-46 / Steelers) sekä puolustajat Juho Mäkelä (Tapanilan Erä) ja Eemeli Tikkanen (Steelers) pystyi jokaisessa vaihdossa viemään painopisteen Sinisen joukkueen päätyyn ja lähes aina päättämän sen myös vähintäänkin orastavaan maalipaikkaan. Viisikko vastasti kuudesta Valkoisen joukkueen kymmenestä maalista. Rintala on tällä hetkellä C1 SM-sarjan kuumin yksittäinen hyökkääjä, Kainulainen yksilötasolla suurimpia luontaisia lahjakkuuksia ja Suoraniemi omalla peliroolillaan Suomen paras 99-pelaaja. Mäkelä ja Tikkanen edustavat modernia puolustajatyyppiä, joiden on helppo vaihtaa pelitilanneroolia alimmasta puolustajasta alimpaan hyökkääjään ja toisin päin.

Sinisen joukkueen ykkösviisikko ei paljoa kalpene virkaveljiensä rinnalla. Se oli runkoa "SC Classic 2013-2014", kun NST:tä nykyisin edustava Joona Rantala istutettiin viime kauden pelitovereittensa Juho Pietilän (SC Classic) ja Aaro Helinin (SC Classic) rinnalle. Akseli Härkönen (TPS) ja Veeti Mansukoski (SC Classic) marsitettiin avauksessa pakkiosastolle. Rantala-Pietilä-Helin löysi nopeasti yhteistä säveltä, mutta oli ykkösketjuvertailussa tehottomampi pääasiassa siitä syystä, että Valkoisen joukkueen puolustuspelaaminen oli astetta tiiviimpää ja maalivahtipeli toimi erinomaisesti.

Neljän maalivahdin show'lle peräti epätavallisesti kaikki kassarit olivat vähintään hyvällä omalla tasollaan. Perustorjunnoille pääsivät kaikki ja lisäksi nähtiin muutama näyttävä pelastus. Mikä hienointa jokainen heistä edustaa toisistaan poikkeavaa maalivahtityyppiä. Ovat siis löytämässä omaa yksilöllistä tapaansa pelata pelin tärkeintä pelipaikkaa ja esiintyvät ikäluokan tapahtumissa varmasti vastaisuudessakin. Tuon tason veskarilupauksia kun saisi valmennettavakseen niin huhhuh!

Erityisesti on maalivahdeista pakko nostaa tämän ottelun tiimoilta Pietari Jääskeläisen (SC Classic) nimi. Yksi päästetty maali ja ottelun avanneen maalivahdin roolissa tylsytetty Sinisen joukkueen hyökkäysterä. Jääskeläinen on peliaktiivisuudeltaan moderni tapaus, joka omaa hämähäkkimäisyyttä, johon tämän "köyhän miehen Hasekin" on helppo samaistua.

Ehkäpä parasta antia oli todistaa sellaisten pelaajien peliotteita, joita en vielä ollutkaan pelin tuoksinassa kaukalossa nähnyt! Konsta Kalliosta (OLS), Joonatan Kovasesta (NST) ja Eemeli Mustamäestä (SBS Wirmo) jäi kaikista todella positiivinen kuva.

Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli loistava! Toivoa sopii, että 99-ikäluokka pääsee lähitulevaisuudessa kokemaan vastaavissa merkeissä myös kansainvälisiä tuulia.

Omalta kohdaltani ottelu lisäsi entisestään mielenkiintoa C1 SM-sarjaa kohtaan ja avasi uuden oven C2 SM-sarjan seuraamisen suuntaan.

SM-otteluissa on syytä vierailla entistäkin useammin - ja sen myös teen. Lupaan tässä ja nyt. Ensi sunnuntaina Kirkkonummelle Lohjan oman viikingin debyyttiin, siinä seuraava.

Sarjavääntöjen jälkeen ensi keväänä ikäluokka 99 kokoontuu yhteen Pikku Pohjola 3 -leiritysten muodossa. Silloin kokoontuu jälleen samaan paikkaan entistä vahvempia tulevaisuuden tähtiä ja tämän päivän timantteja!

- Jorgos


Julkaisu käyttäjältä Mitä sä Joriset?

tiistai 4. marraskuuta 2014

Tähdistöottelut 2014 - Prologi

Uskottelen itselleni, että sunnuntain Tähdistöotteluista odotetaan kuumeisesti tarinaa, kuvaa peräti.

Koko setin aikaansaamisessa menee pari päivää pureskeluineen kaikkineen, mutta ohessa oleva kuva 99-poikien ottelusta sekä kyseisen ottelun pöytäkirja toimikoot maistiaisina.

Malttia. Luvassa parinsadan kuvan elämys, videot kaikista ottelun jälkeen ammutuista rangaistuslaukausista ja - halusitte tai ette - perusjorinaa.

Tästä se lähti: lajissaan ensimmäinen suomalaisten 1999-poikien Tähdistöottelu Hämeenlinnan Iittala-hallissa 2. marraskuuta 2014.
-----

Iittala-halli, Hämeenlinna    2.11.2014

'99 All Stars (sininen) - '99 All Stars (valkoinen)          5 - 10    (1-4, 1-1, 3-5)

10:50 // 0 - 1 // Justus Kainulainen (Juho Mäkelä)
13:06 // 1 - 1 // Aaro Helin (Joona Rantala)
17:52 // 1 - 2 // Juho Mäkelä (Toni Rintala)
18:21 // 1 - 3 // Samu Andersson (Konsta Mäntylä) SR
19:51 // 1 - 4 // Juho Mäkelä (Justus Kainulainen)
29:16 // 2 min // Konsta Kupela
35:48 // 2 - 4 // Juho Pietilä (Joona Rantala)
37:02 // 2 - 5 // Toni Rintala (Antti Suoraniemi)
41:02 // 3 - 5 // Topias Kokkonen (Justus Lepistö)
41:38 // 4 - 5 // Eemeli Mustamäki (Konsta Kallio)
48:53 // 4 - 6 // Toni Rintala (Justus Kainulainen) VM
49:38 // 5 - 6 // Emil Yletyinen (Joona Rantala)
49:56 // 5 - 7 // Lauri Laine (Konsta Kupela
52:00 // 5 - 8 // Konsta Mäntylä (Joni Niinikoski)
55:29 // 5 - 9 // Max Seilonen (Tommi Sirkka)
59:46 // 5 - 10 // Antti Suoraniemi (Juho Mäkelä) TM

-----

- Jorgos


perjantai 31. lokakuuta 2014

Tähtiä kuin Otavassa, poikia on Iittalassa

Eetu Kurkikangas (Steelers), Eemeli Akola (FBT Karhut) ja Joni Niinkoski (Erä) nähdään 1999-poikien Tähdistöottelussa sunnuntaina.
1.-2.11.2014 tärähtää Hämeenlinnan Iittala-hallissa! Tuolloin nimittäin pelataan ensimmäistä kertaa C1- ja C2-ikäluokkien Tähdistöottelut. Lauantaina lauteilla ovat 2000- ja 1999-syntyneet tyttölapset ja sunnuntaina hallin valtaavat samaisina vuosina syntyneet pojanklopit.

Ehdottomasti näkemisen arvoiset ottelut, joita voi parhaiten mainostaa sillä, että kaukalossa ei ole tuolloin ainoastaan tulevaisuuden tähtiä, vaan myös juuri tämän hetken lajin kultakimpaleita!

Itse suuntaan kulkuni Iittalaan sunnuntaina, kun vuorossa on poikien ottelut.

2000-ikäluokan suhteen on äärimmäisen mielenkiintoisa ja samalla avartavaa nähdä monta sellaista pelaajaa, joiden edesottamuksia en ole aikaisemmin omin silmin nähnytkään. Kyseistä ikäluokkaa tunnen lähinnä niiden osalta, jotka ovat olleet mukana vuotta vanhempien junioreiden peleissä, mutta nyt on oiva mahdollisuus tutustua ikäluokan priimaan enemmän! Nimet Sillanpää, Wuorenjuuri, Juuti, Ollikainen, Takala, Tuunanen ovat enemmän tai vähemmän tuttuja.

Sitten onkin 99.

Hehkutettua on tullut kyseistä ikäluokkaa monen monituista kertaa, eikä syyttä. Kyseessä on kultaisuutta enteilevä vuosikerta. jonka timantteja minulla on ollut etuoikeus nähdä läheltäkin. Väitän, että kyseisen Tähdistöottelun alkaessa positiivinen herkistyminen ei ole kovinkaan kaukana. Toivon kovasti, että jätkät pistävät parastaan ja tekevät pelistä elämyksen, joka jää elämään pitkään! Enkä epäile hetkeäkään, etteikö näin tulisi myös käymään.

99-poikien ikäluokkavalmentajat Juho Laitinen, Jani Järvinen, Mikko Tiihonen ja Mika Väisänen valitsivat 30 kenttäpelaaja ja 4 maalivahtia, joista muodostettiin joukkueet 1 ja 2. Listaus on timanttinen: tämän hetken ikäluokan laajennettu "maajoukkue". Useampi nimi oli varmasti sillä kuuluisalla hilkulla mahtua mukaan, mutta ikäluokan laadukkuus luo positiivisen tehtävän tehdä vaikeitakin valintoja pelaajien välillä.

1999-poikien Joukkue 1:n kokoonpano on seuraava:

Maalivahdit:
Akseli Collander (Rangers) // C1SM: 3 O, 24/40, 71,43 %
Olli Kuisma (TPS) // BSM: 3 O, 48/60, 83,33 %

Kenttäpelaajat:
Eemeli Akola (FBT Karhut) // C1SM: 5 O, 6+10=16
Akseli Härkönen (TPS) // BSM: 5 O, 0+1=1
Aaro Helin (Classic) // BSM: 4 O, 3+2=5 // C1SM: 5 O, 9+4=13
Konsta Kallio (OLS) // C1SM: 5 O, 17+7=23
Topias Kokkonen (SB Welhot) // C1SM: 5 O, 8+9=17
Joonatan Kovanen (NST) // C1SM: 6 O, 17+9=26
Justus Lepistö (SSV) // ei otteluita SM-sarjoissa
Veeti Mansukoski (Classic) // C1SM: 5 O, 0+1=1
Eemeli Mustamäki (SBS Wirmo) // ei otteluita SM-sarjoissa
Juho Pietilä (Classic) // BSM: 4 O, 2+2=4 // C1SM: 5 O, 12+6=18
Joona Rantala (NST) // ASM: 4 O, 1+4=5 // C1SM: 5 O, 12+18=30
Oskari Savolainen (Blackbirds) // ei otteluita SM-sarjoissa
Niko Sievola (SB Welhot) // C1SM: 5 O, 16+8=24
Emil Yletyinen (SSV) // C1SM: 6 O, 1+2=3
Aro Yrjänäinen (OLS) // C1SM: 5 O, 0+1=1

Maalinsuulla B-poikien SM-sarjaa johtavan TPS:n riveissä huimassa vireessä oleva Olli Kuisma. Lisäksi B:n SM-pelejä tällä kaudella pelanneet Akseli Härkönen, Aaro Helin ja Juho Pietilä. Oma lukunsa on C1:n SM-sarjan pistepörssikakkonen Joona Rantala, joka on pelannut myös Nuorten SM-sarjan pelejä. Kaiken kaikkiaan Joukkue 1 on tietyllä tapaa "keräilyerä", sillä sieltä ei löydy seurajoukkuerunkoa, kuten Joukkue 2:lla on.

Eemeli Mustamäellä, Oskari Savolaisella ja vastikään SSV:n C1-SM-joukkueeseen siirtyneellä Justus Lepistöllä ei ole tältä kaudelta vielä SM-sarjaotteluita.

Joukkue 1:n ennakkoon suurimmat valttikortit ovat huippuvireinen Olli Kuisma, Joona Rantala (yhdistettynä tämän kauden tutkapariin, Joonatan Kovaseen, tai viime kauden sellaiseen, Juho Pietilään), tasaisuus sekä yleisesti ottaen fyysisempi ja suoraviivaisempi materiaali

1999-poikien Joukkue 2:n kokoonpano on:

Maalivahdit:
Pietari Jääskeläinen (Classic) // C1SM: 4 O, 87/114, 80,85 %
Jaakko Kariniemi (SSV) // BSM: 1 O, 15/27, 69,23 % // C1SM: 3 O, 46/62, 79,49 %

Kenttäpelaajat:
Samu Andersson (Rangers) // C1SM: 6 O, 8+4=12
Justus Kainulainen (HU-46 / Steelers) // BSM: 5 O, 17+5=22 // C1SM: 5 O, 11+11=22
Eero Kivimäki (Steelers) // C1SM: 5 O, 2+3=5
Konsta Kupela (Erä) // C1SM: 6 O, 6+7=13
Eetu Kurkikangas (Steelers) // C1SM: 5 O, 4+9=13
Lauri Laine (Erä) // C1SM: 6 O, 8+1=9
Juho Mäkelä (Erä) // C1SM: 6 O, 3+2=5
Konsta Mäntylä (Rangers) // C1SM: 5 O, 7+4=11
Joni Niinikoski (Erä) // BSM: 6 O, 1+2=3
Toni Rintala (SSV) // C1SM: 6 O, 17+13=30
Max Seilonen (Erä) // C1SM: 6 O, 7+2=9
Tommi Sirkka (SSV) // BSM: 2 O, 1+0=1 // C1SM: 4 O, 4+4=8
Anssi Suoraniemi (SC Urbans / Classic) // BSM: 5 O, 1+2=3 // C1SM: 4 O, 5+12=16
Matias Tekoniemi (Erä) // C1SM: 6 O, 3+5=8
Eemeli Tikkanen (Steelers) // C1SM: 5 O, 0+2=2

Ryhmän rungon muodostaa viime kauden SM-finalistien Erän ja Steelersin pelaajat - vaikkakin kaikki kyseisten seurojen väreissä viilettävät pelaajat eivät kyseisiä finaaleja keväällä pelanneetkaan. Erän alavireisesti suorittaneesta C1-joukkueesta mukana on peräti 5 pelaajaa. Maalilla tasainen, joskin erityylinen kaksikko, josta Pietari Jääskeläinen on ollut C1-SM-sarjan kuumin maalivahti, kun arvioi torjuntaprosenttia suhteessa torjuntamäärään (87). Kakkosjoukkueessa kaikilla on vyöllään tältä kaudelta SM-pelejä. Jaakko Kariniemellä, Justus Kainulaisella, Joni Niinikoskella, Tommi Sirkalla ja Antti Suoraniemellä peräti B-poikien SM-sarjasta. Kainulainen johtaa B-SM-sarjan pistepörssiä, joka on huikea suoritus! Eikä huono ole hänen C1-sarjan pistesaldonsakaan.

Joukkue 2:n eduksi voi katsoa vahvemman seurajoukkuerungon (Erä+Steelers), koko ryhmän SM-sarjakokemuksen sekä sen, että ryhmästä löytyy sekä B-SM-sarjan että C1-SM-sarjan pistepörssiykköset: Justus Kainulainen (beessä 17+5) ja Toni Rintala (ceessä 17+13)!

Miten ottelussa sitten tulee käymään?

Rehellisesti sanottuna sillä ei ole minulle mitään merkitystä. Kunhan ottelu on laadukas, vauhdikas, täynnä näyttäviä yksilösuorituksia, komeita maaleja, huipputorjuntoja ja säilyy tasaisena loppuun saakka!

Toivottavasti joku videoi kyseisen ottelun ja mahdollistaisi vähintäänkin koosteen tekemisen kaikkien ihailtavaksi (tästä olisin iloinen, jos joku vinkkaisi minulle). Itse otan järkkärin matkaan ja nautin peleistä kaikin siemauksin!!

Ja päälle vielä miesten maaottelu Suomi-Ruotsi uutukaisella Hämeenlinnan Elenia Areenalla!! Avot!!

- Jorgos

tiistai 14. lokakuuta 2014

Maalivahtien erityisvalmentaja palveluksessanne

Tampereen Classicin C1-poikien maalivahti Pietari Jääskeläinen Helsinki Junior Challenge 2014 -turnauksessa.
Nykyisessä valmennustehtävässäni esittelen itseni erityisvalmentajana. Hilpeyttähän se herättää ja se on ihan ookoo. Ainakin tehtävä saa heti positiivisen yleissävyn. Joukkueurheilu on täynnä osa-alueita, jotka ansaitsevat erityishuomiota varsinaisen lajivalmennuksen lisäksi. Fysiikkavalmentaja, henkinen valmentaja. Erityisvalmentajia kumpainenkin. Salibandyssä, kuten useassa muussakin maalipelissä, on eräs pelipaikka, joka suorastaan huutaa erityisvalmennusta: maalivahti.

Maalivahti poikkeaa oleellisesti muista lajin pelipaikoista ja se vaatii valmennuksellisesti erilaisen näkökulman ja erityishuomion. Valitettavan usein maalivahti on kuitenkin "mukanaroikkuja", hahmo maalin peittona, kun "joukkuetta" valmennetaan. Palloja keräillään muiden saadessa joukkuetaktisia ohjeita, liikutaan se mikä jaksetaan rytmityksen ollessa kenttäpelaajavetoinen ja pelipaikan vaatimat liiketaidot jäävät huomioimatta. Silti treenikulttuuri tuntuu elävän maalivahtien läsnäolosta, vaikka huomiotta usein jäävätkin. Ikään kuin kenttäpelaajien harjoittelu voisi onnistua vain ja ainoastaan kun läsnä on maalivahti, mieluiten kaksi.

Maalivahtien erityisvalmennuksen uupuminen on tietysti henkilöresurssikysymys. Jos tehtävällä on tekijä, se varmasti otetaan joukkueen toiminnassa mieluusti vastaan (vaikkei sitä osattaisikaan parhaalla mahdollisella tavalla hyödyntää). Isoilla seuroilla on jo olemassa organisoitua maalivahtivalmennusta, muttei välttämättä tietylle joukkueelle suoraan kohdennettuna. Tämä luo luonnollisesti maalivahdeille huomattavasti paremmat edellytykset toimia pelipaikallaan ja sen myötä koko joukkueen tuloksellisuus kohenee. Lisäksi seuran lajivalmentajien keskuudessa opitaan huomioimaan maalivahtien erityisvalmennukseen tarvittava aika joukkueen harjoitussuunnitelmissa. Ei siis enää liikelaiskoja pallopoikia, vaan pelin sisällä olevia täsmätreenaajia.
SSV:n B- ja C1-poikien maalivahti Jaakko Kariniemi Helsinki Junior Challenge 2014 -turnauksessa.
Pelipaikkana maalivahti vaatii samansuuntaisia fyysisiä taitoja kuin kenttäpelaajat, mutta erilaisilla painotuksilla. Siinä missä kenttäpelaajan optimaalinen peliasento valjastaa hänet lajin edellyttämiin nopeisiin suunnanmuutoksiin, maalivahdin peruspelaaminen lähtee sekin vankasta keskivartalon hallinasta. Maalivahti on pelillä koko ottelun ajan ja painopiste voi olla pelin luonteesta riippuen suurestikin oman joukkueen puolustuspelaamisessa. Tällöin maalivahdin pelaaminen vaatii hyvää fyysistä kestävyyttä ja pitkäkestoisia torjunta-asennon pitoja ja siihen paluita.

Lihas- ja liikemuistiin kirjoitettu torjunta-asentopaletti on pelaamisen perusta. Jokainen maalivahti maalaa omalla pensselillään ja erityisvalmennuksen tehtävä on yhdessä maalivahdin kanssa löytää tässä suhteessa sopivimmat sävyt. Torjunta-asentopaletin on tultava luontevasti, sillä pelitilanteissa reagoinnin on tapahduttava hetkessä. Käsien asento ja liikeradat ovat yksilöllisiä, mutta niissä pyritään yksinkertaisuuteen ja liiketehokkuuteen.

Liikkuakseen tehokkaasti maalivahdin on luonnollisesti omatta liikevahvat jalat ja pystyttävä liikkumaan nopeasti eri suuntiin, eri mittaisin välimatkoin, eri lähtöasennoista irrottamatta katsetta peliltä. Laadukkaat toistot ovat avain tässäkin. Reaktio-ominaisuudet noin yleisestikin on runsaan harjoittelun arvoisia ja sille on syytä varata myös erikseen aikaa lajiharjoittelun myötä tulevien laukausten lisäksi.

Jotta kaikki ei olisi näinkään yksinkertaista, tämä kaikki kääritään erikokoisiin paketteihin: maalivahdin fyysiseen kokoon. Valmennuksen on pystyttävä vastaamaan sen vaatimuksiin ja muutoksiin ajoissa, askel askeleelta.
Kirkkonummi Rangersin C1-poikien maalivahti Akseli Collander Helsinki Junior Challenge 2014 -turnauksessa.
Lisäksi maalivahtien erityisvalmentamisessa ei voi liikaa korostaa henkisen valmennuksen merkitystä. Kaikkea ohjailee korvien välin hyvinvointi. Keskittyminen, hetkessä eläminen, epäonnistumisten nollaus ovat oma herkkä maailmansa. Joku veskari on showmies, toinen viilipytty, kolmas taiteilijasielu. Huippuunsa viritettyinä kaikki elävät rutiineista sekä pelistä. Siksipä pelipäivävalmennus on maalivahtien osalta peräti turhaa. Valmistautuminen tulee niiltä osin tapahtua ennalta ja pelipäivä on korvien väliä, fokusointia. Pelin aikana maalivahdin ohjeistamista tulisi allekirjoittaneen mielestä välttää ja mahdollisesti pelin tauoilla tapahtuva ajatustenvaihto on lyhyttä, jos maalivahti sitä edes itse kaipaa.

Maalivahtien erityisvalmennuksen tulisi olla mukana kaikessa joukkueen toiminnassa ja sen suunnittelussa. Tämä ennen kaikkea maalivahteja itseään varten. Ovat sen ansainneet. Kaukana ovat ne ajat, jolloin heikoin ja ehkäpä pyylevin uhrattiin maalinsuulle.

Maalivahdin tulee olla haluttu pelipaikka. Löytyköön sieltä joukkueen "tähti", ryhmän kovakuntoisin urheilija, sitoutunein harjoittelija, peliälykkäin alin pelaaja ja vahva joukkuepelaaja.

Näitä lupauksia on onneksemme monia. Erityishuomioituina heitä on aikuisiälläkin.

Kuvissa esiintyvät maalivahdit valittiin kaikki kera TPS:n Olli Kuisman 2. marraskuuta 2014 pelattavaan 1999-poikien Tähdistöotteluun.

- Jorgos

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Mestareiden Cup 2014 - kertomaa

Viikonlopun aikana pelattiin Turussa C99- ja C00-ikäluokkien Mestareiden Cup -turnaukset. Perinteisesti kyseinen turnee on toiminut eräänlaisena esilämmittelynä pian alkavia SM-sarjoja silmällä pitäen. C00-ikäluokassa tämä toteutuikin hyvin, kun kaikki osallistuneet joukkeet NST:tä lukuunottamatta pelaavat pian alkavalla sarjakaudella SM-sarjaa.

TPS vei suvereenisti C00-ikäluokan Mestareiden Cupin. Lienee suurin suosikki myös SM-sarjassa.

C99-ikäluokassa Turussa oli ainoastaan kuusi SM-sarjajoukkuetta. Näin ollen suurta kokonaiskuvaa ei joukkueiden keskinäisistä voimasuhteista voinut turnauksen pohjalta rakentaa. Poissa olivat viime kauden SM-pronssimitalisti Classic, Joona Rantalalla vahvistunut NST, SB Welhot, OLS sekä "sarjatulokkaat" Indians ja PHSB "tohtoreineen".

Isompien poissaollessa avautui toki "99-divarille" mahdollisuus hyppiä pöydällä. Blackbirds, Happee, LoSB ja isäntäjoukkue TPS yrittivät horjuttaa SM-sarjarintamaa osoittamalla kyvykkyyttään.

Seuraavassa havaintoja C99-ikäluokan turnaukseen osallistuneista joukkueista käänteisessä loppusijoitusjärjestyskessä:

Sija 10

Blackbirds United, Kerava: Heikommassa lohkossa pelanneet keravalaiset kykenivät haastamaan pelillisesti alkulohkon otteluissa ainoastaan LoSB:n, TPS:n ja siipirikkoisen Rangersin, mutta jäi pisteittä. Sunnuntain sijoitusottelussa joukkue taipui myös Happeelle. Yksinkertaisesti joukkueen taso ei riittä tällä hetkellä enempää, kun tehot ovat käytännössä vain ja ainoastaan seuran miesten edustusrinkiinkin mahtuvan Oskari Savolaisen varassa (turnauksessa 5+2, kun seuraavaksi parhalla keravalaisella kolme pointsia). Etelä-Suomen kilpasarja hyvä tie viedä joukkuetta eteenpäin.

Sija 9

Happee, Jyväskylä: Happee sai alkulohkossaan vastaansa neljä SM-sarjajengiä ja pärjäsikin niitä vastaan mainiosti: hallitsevan Suomen mestarin, Erän, kaataminen ja muille yhden maalin marginaalilla kärsityt tappiot osoittavat joukkueen potentiaalin. Joukkue on viisikkopelaamisessaan yllättävänkin vanha ja häviää vertailussa lähinnä yksilöiden tasossa. Tulee dominoimaan alueellista sarjaansa ja kaipaa kauteen pelejä muun Suomen jengejä vastaan säilyttääkseen riittävät haasteet.

Sijat 5-8 (aakkosjärjestyksessä)

FBT Karhut, Pori: Voitti alkulohkossa ainoastaan Happeen ja oli turnauksen suurimpia pettymyksiä pelillisesti. Suoritus perustui entistä selkeämmin akolamaisiin nousuihin ja sortui myös selkeämmin rikkovaan pelaamiseen. Nykytasollaan ei ole SM-pudotuspelitasoa.

LoSB, Lohja: Lohjalaiset olivat turnauksessa jopa yllättävän pirteitä, mutta suoritus ei pelien sisällä riittänyt 30 minuuttia. Tämä ei tietystikään lupaa hyvää 45 minuutin otteluita silmällä pitäen. TPS kaatui vahvimmalla esityksellä, BBU nihkeämmin. Vajaamiehinen Rangers oli turnauksen ensimmäisessä ottelussa kaadettavissa, mutta tasalukemat oikeutetut. Steelers ja puolivälierävastustaja SSV näyttivätkin sitten lohjalaisille nykyeron ikäluokan kärkeen. Happeen tavoin joukkue on liian hyvä alueellisiin sarjoihin, mutta jää sen olennaisen napsun sitten taasen SM-tasosta. Joukkueen pelinopeus ja fysiikka eivät riittä kovissa peleissä - ja puolustusalueen puolustuspelaaminen on edelleen heikkous.

Rangers, Kirkkonummi: Joukkue pelasi lauantain alkulohko-ottelunsa ilman johtavia pelaajiaan. Tästä huolimatta pystyi haastaamaan Steelersin häviten ainoastaa yhdellä maalilla. Tosin joukkue pelasi nihkeästi aluesarjajoukkueiden LoSB:n ja Blackbirdin kanssa. TPS toki kaatui selvin lukemin. Runkopelaajiensa uupumisen taakse joukkueen on silti turha mennä, sillä sunnuntain puolivälierässä - herrojen ollessa pelissä mukana - joukkue hävisi Kooveelle 0-3. Kirkkonummelaiset antoivat itsestään yllättävän ponnettoman kuvan, kun ajattelee joukkueen olleen viime kauden SM-sarjassa välieräjoukkue. Vaikeudet syntyvät joukkueen tavasta toteuttaa liikeaktiivista pelitapaa (Steelersin ja Erän tavoin), mutta materiaalia ei anna myöten. Uskallan jopa povata joukkuetta SM-sarjan keskikastiin, jääminen pudotuspelien ulkopuolellekaan ei ole kaukana.

TPS, Turku: Tepsille puolivälieräpaikkaan riitti 2-1-voitto Blackbirdisistä. Muutoin joukkue oli heikko. Kahtena perättäisenä vuotena koettu tuskainen SM-karsintataival ja jääminen sarjan ulkopuolelle lienee vaikuttanut joukkueen koostumukseen ja treenikulttuuriinkin. Muutaman vuoden takaisesta ikäluokan huippuryhmästä on jäljellä enää raamit. Hallitsee kuitenkin viime kauden tavoin alueellista sarjaansa.

Sijat 3-4 (aakkosjärjestyksessä)

Koovee, Tampere: Turnauksen positiivisin yllättäjä - jos niin nyt SM-sarjajoukkueesta voi sanoa. Tamperelaisittain vahvistunut ryhmä oli aktiivinen ja peräti jalkavahva. Aiemmin olisin ollut valmis veikkaamaan Kooveetä keskikastiltaan tasaisen SM-sarjan pudotuspelien ulkopuolelle, mutta Mestareiden Cup nosti joukkueen osakkeita selvästi. Vaikka Erä olikin välierässä selvästi (7-0) parempi, jätti Koovee itsestään harvana joukkueena edistysaskeleita ottaneen kuvan.

SSV, Helsinki: Viikinkien ollessa pelipäällä ja saadessaan lyhytsyöttöpelinsä käyntiin, on joukkue ikäluokan ehdotonta eliittiä. Joukkue sahaa vastustajan pakan hajalle pienessä tilassa ja omaa hyvän viimeistelyvoiman Toni Rintala johtojässikkänään. SSV sortuu kuitenkin edelleen helposti kokonaispelaamisen rikkoutumisiin. Joukkue kaipaisi itselleen selkeämmän, pelimyönteisemmän identiteetin, jotta pelaamisen taso pysyisi tasaisen hyvänä. Joukkue on kuitenkin moneen muuhun ikäluokan joukkueeseen verrattuna edennyt pelaamisensa tasossa. Mitalikaan ei olisi mahdottomuus, jos kaivattu jämäkkyys löytyy.

Sija 2

Tapanilan Erä, Helsinki: Hallitseva Suomen mestari oli yllättävänkin tukkoinen lauantain peleissä. Lähes taottomaan pallollisen liikkeeseen perustuva kääntöpeli oli ongelmissa silloin, kun pallollisen vaihtoehdot loppuivat - ja niin kävikin aikaisempaan verrattuna yllättävän usein. Kliininen kokokentän puolustuspelaaminen taasen haki vielä paikkaansa, kun ryhmä pyrki entistä aggressiivisempaan karvauspelaamiseen. Tästäkin huolimatta joukkue paransi lyhyessä turnauksessa otteitaan kuin sika juoksuaan.

Sija 1

Steelers, Hämeenlinna: Turnauksen selvästi vahvin joukkue ansaitsi voittonsa. Jalkavahva pelaajamateriaalia yhdistettynä luovaan palloliikkeeseen perustuvaan hyökkäyspelaamiseen ja nopeaan riistoon pyrkivään puolustuspelaamiseen pakottaa etsimään vertailukohtia lähinnä länsinaapurista. Joukkueen tasosta kertoo myös se, että koko turnauksen MVP:ksi valittu Justus Kainulainen oli käytännössä tasollaan vasta loppuottelussa. Joukkuesuoritus edelllä kuljevat hämeenlinnalaiset eivät tähän kaatuneet. Lisäksi kun joukkueen aikaisemmin heikoin osa-alue, maalivahtipelaaminen, osoitti todellisia edistymisen merkkejä, on joukkue tämän turnausvoittonsakin myötä ehkäpä se suurin mestarisuosikki.

*****

Näillä arvioilla mentiin tällä kertaa. Älköön kukaan ottako itseensä! ;)

Kunhan sarjat saadaan kunnolla käyntiin, niin palataan siihen olenko hakoteillä vai hakoteillä.

- Jorgos




perjantai 5. syyskuuta 2014

Salibandyn B-C-junioreiden SM-sarjajoukkueet

Salibandyn junioreiden SM-karsinnat saatiin päätökseen ja korkeinta sarjaa pelaavat joukkueet ovat sen myötä selvillä. Karsintalohkoja ja -järjestelmää leimasi epäsuhtaisuus erityisesti B-poikien karsinnoissa, mutta samaisia piirteitä oli myös C1-poikien karsinnoissa. Osassa ensimmäisen vaiheen lohkoja suoran sarjalaisen kulku oli paraatimarssia, vaikkei ryhmä välttämättä koko ikäluokan vertailussa olisikaan kiistatonta kärkikastia. Toisen vaiheen lohkoissa ja ottelupareissa olikin sitten huomattavan paljon enemmän kilpailullista vääristymää, kun samoihin karkeloihin ajautui useampi potentiaalinen ikäluokan "top 12 -joukkue", ja toisaalta jotkin kakkosvaiheen lohkot olivat suorastaan hyttyssarjoja.

No, lopputulema on kuitenkin kiistaton ja suurin osa SM-sarjojen joukkueista ovat myös tasollisesti paikkansa ansainneet. Karsintavääristymää korjaa kuitenkin alueellisten sarjojen "takaportti" SM-pudotuspelikarsintoihin. Mielenkiintoista on nähdä, mitkä jengit sieltä pääsevät havittelamaan paikkaa Auringosta - ja mitkä joukkueet ovat SM-sarjasta tällöin liipaisimella.

B-poikien SM-sarjan muodostavat seuraavat joukkueet:

Classic, Tampere
Erä Edustus, Helsinki
HU-46, Hollola
Josba Akatemia, Joensuu
Koovee, Tampere
Merikoski SBT, Oulu
OLS II, Oulu
SC Urbans, Janakkala
SPV, Seinäjoki
SSV, Helsinki
Tiikerit, Vantaa
TPS, Turku

Isojen juniorisalibandymahtien lisäksi sarjaan tiensä raivasivat myös sellaisia joukkueita kuin Janakkalan SC Urbans, KaiHU-46set ja yllättäen OLS:n kakkosjoukkue. Mieltä lämmittää myös Peliveljien löytyminen sarjasta! Mestaruutta tarjolla Helsinkiin, Turkuun tai Tampereelle.

C1-poikien SM-sarjaa pelaavat:

Classic, Tampere
Erä Edustus, Helsinki
FBT Karhut, Pori
Indians Edustus, Espoo
Koovee, Tampere
NST, Lappeenranta
OLS, Oulu
PHSB, Lahti
Rangers, Kirkkonummi
SB Welhot, Kuopio
SSV, Helsinki
Steelers, Hämeenlinna

Ehkäpä Indians vaihdettuna Turun Palloseuraan, niin ikäluokan priima olisi kasassa. Kova ja tasainenkin sarja odotettavissa. Viime kauden finalistit Erä ja Steelers joutuvat nekin pistämään parastaan, mutta ovat kuitenkin suurimmat suosikit tälläkin kertaa. Tänä vuonna pudotuspeleihin tuskin kiilataan alueellisista sarjoista.

C2-poikien SM-sarjajoukkueet:

Erä Edustus, Helsinki
FBC Turku, Turku
GrIFK, Kauniainen
Ilves, Tampere
Koovee, Tampere
Nokian KrP, Nokia
Oilers, Espoo
Oilers NG, Espoo
PHSB, Lahti
RSS Panthers, Riihimäki
SB Vaasa, Vaasa
SPV, Seinäjoki
SSV Reds, Helsinki
Steelers, Hämeenlinna
Tiikerit, Vantaa
TPS, Turku

Tästä onkin sitten vaikeampi sanoa mitään, kun en ikäluokkaa tunne... Granilla oli hyvä 00-painotteinen ryhmä viime kauden 99-sarjassa, joten sieltä voi odottaa mukavia otteita. Isot junioriseurat tietysti aina kovia. Ja hyvä Peliveljet!

C-tyttöjen SM-sarjassa pelaavat:

Erä, Helsinki
Indians, Espoo
LeBa-96, Kontiolahti
Loisto, Turku
M-Team, Helsinki
Pirkat, Pirkkala
PSS, Porvoo
SB Heinola, Heinola
SB-Pro, Nurmijärvi
ÅIF, Sipoo

* * * *

Näillä mennään. Seuraavaksi tsekattavana siintää poikien 99-ikäluokan Mestareiden Cup, joka on oiva tilaisuus nähtä samassa paikassa useampia SM-sarjajoukkueita.

- Jorgos

maanantai 25. elokuuta 2014

B- ja C1-poikien SM-karsinnan 1. vaiheen lopputulemat

Mennyt viikonloppu valotti salibandyn kauden 2014-2015 junioreiden SM-sarjojen joukkueita jo muutamien suoran sarjapaikan lunastaneiden osalta. Karsinnat jatkuvat toisella vaiheella nyt tulevana viikonloppuna (30.-31.8.), jolloin selviävät loputkin sarjalaiset. Samalla selviää tietysti se, mitkä joukkueet hakevat kevätkunnon alueellisten sarjojen kautta.

B-pojat

Seuraavat joukkueet pelaavat kaudella 2014-2015 B-poikien SM-sarjaa (* = kauden 2013-2014 B:n SM-sarjaseura):
* Classic, Tampere
* Erä Edustus, Helsinki
* Josba Akatemia, Joensuu
Koovee, Tampere
OLS II, Oulu
Tiikerit, Vantaa
Näistä Koovee, OLS II ja Tiikerit ovat viime kauteen nähden uusia tulokkaita B:n SM-sarjassa. Huomion arvoista on myös esimerkiksi se, että OLS:n kakkosryhmä lunasti suoran sarjapaikan, kun ykkösryhmä jatkokarsii. Tämäkin kertoo lohkojen epäsuhtaisuudesta.

Karsintojen toisessa vaiheessa pelataan yksinkertainen sarja kolmen joukkueen lohkoissa. Tämän jälkeen lohkojen ykköset pelaavat "naapurilohkojensa" (esim. M ja N) kakkosia vastaan yksittäisen ottelun, jonka voittaja etenee SM-sarjaan.

Toisen vaiheen lohkot ovat (* = kauden 2013-2014 B:n SM-sarjaseura):

M :: OLS*, Rangers*, SSV
N :: Steelers, SPV, RSS
O :: TPS*, PHSB, HU-46*
P :: Blackbirds, Happee*, Josbaleba 
Q :: Karhut, Merikoski, Indians*
R :: FoSu, SCU, M-Team

Viime kauden sarjalaisia voi siis vielä rynniä uudelleen mukaan enintään viisi joukkuetta, joten neljä joukkuetta on joka tapauksessa viime kauteen nähden uusia.

C1-pojat

Seuraavat joukkueet pelaavat kaudella 2014-2015 C1-poikien SM-sarjaa (* = kauden 2013-2014 C2-poikien SM-sarjajoukkue):
* Classic, Tampere
* Erä Edustus, Helsinki
* FBT Karhut, Pori
* Koovee, Tampere
* OLS, Oulu
* Rangers, Kirkkonummi
* Steelers, Hämeenlinna
* SSV, Helsinki
Vaihtuvuutta ei siis viime kauden 99-ikäluokan sarjaan nähden ole vielä näkyvissä. Tosin täytyy muistaa, että viime kauteen nähden joukkuemääräkin putoaa 16:sta 12:sta. Pitkälti ennakkoasetelmien mukaiset suorat SM-sarjalaiset.

Toisessa vaiheessa C1-ikäluokassa pelataan "minipudotuspelit", joissa joukkueet tarvisevat kaksi voittoa periaateella välierä+karsintafinaali edetäkseen SM-sarjaan.

Toisessa vaiheessa pelataan seuraavin alku- ja jatkoparein (* = kauden 2013-2014 C2-poikien SM-sarjajoukkue):
TPS - SB Vaasa /// SB Welhot* - Josbaleba ==> Voittajat ratkaisevat sarjapaikan keskinäisellä pelillä
LoSB* - Happee* /// Indians - M-Team ==> Voittajat ratkaisevat sarjapaikan keskinäisellä pelillä
FBC Turku - PirPi /// PHSB - Merikoski SBT* ==> Voittajat ratkaisevat sarjapaikan keskinäisellä pelillä
Blackbirds* - Nokian KrP /// NST* - SBS Wirmo ==> Voittajat ratkaisevat sarjapaikan keskinäisellä pelillä

Viime kauden SM-sarjalaisia on tyrkyllä jokaisesta sarjasta, joten on mahdollista, että kaikki 12 sarjapaikkaa täytyy "vanhoilla tutuilla". Tosin en siihen usko.

Villi veikkaukseni sarjapaikkojen ratkaisevista peliapareista ja sarjapaikan kuittaavista joukkeista (lihavoituna):
TPS - SB Welhot* 
LoSB* - Indians 
FBC Turku - PHSB
Blackbirds* - NST*
Näistä PHSB ja NST saletteja. LoSB todennäköinen. TPS ja SB Welhot turhan kova pari kyseiseen pudotuspeliin, kun esim. PHSB:n tie kulkee Merikosken ja FBC Turku/PirPin kautta!! Epäsuhtaisuutta.

Näin ollen kauden 99-ikäluokan SM-sarjaa pelaisi kaksi viime kauteen nähden uutta joukkuetta: TPS ja PHSB.

*****

Olikohan tarpeeksi sekavaa?

Tärkeää on kuitenkin lohjalaisten huomata, että lauantaina 30.8. LoSB isännöi ottelupareja LoSB - Happee ja Indians - M-Team. Syytä siis saapua tuolloin Tennariin kannustamaan LoSB uusimaan SM-sarjapaikkansa!!

- Jorgos

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Viime viikon lokikirja

Viime viikko koostui allekirjoittaneen osalta kolmesta harjoitusottelusta, normitreeneistä sekä scouttausretkestä. Kalenteri on täynnä salibandya ja nyt myös oikeita töitä, joten näille kirjoitelmille joutuu oikeasti kaivaamaan jostain aikaa. Yleensä alkuyön tunneista.

Jospa ensin LoSB 99:n kuulumiset.

Joukkue pelasi männä viikolla kaksi harjoitusottelua. Keskiviikkona Lohjalla Tennarissa vieraili Kirkkonummi Rangersin 99-joukkue, joka oli avannut oman kautensa jo edellisellä viikolla. LoSB:lle tämä kohtaaminen oli kauden avausottelu ja siinä suhteessa mielenkiintoinen. Olihan joukkueessa tapahtunut merkittäviä muutoksia valmennuksen vaihduttua ja jonkinasteisen pelaajaliikenteenkin myötä. Vastuuvalmentaja Timo Pekin tulikaste joukkueen peräsimessä oli käytännössä jo keväällä joukkueen järjestämässä kevätturnauksessa. Tuolloin yhteistä aikaa joukkueen parissa oli ollut kuitenkin vain tovi, joten silloin pelit menivät tutustuessa.

Nyt kesäharjoittelukauden ja useamman viikon lajiharjoittelun jälkeen mukana oli enemmän merkkejä siitä, miltä joukkue näyttää kauden kuluessa. Lisäksi LoSB 99 oli jalkeilla lähes koko miehistöllään, joten omaa peliä voitiin kokeilla surutta.

Rangers oli kuitenkin ainakin sen muutaman askeleen tässä ottelussa edellä. Kirkkonummelaisten avainpelaajat olivat kauden alkuun ja osan Talenttileirivierailuihin nähden vahvalla jalalla liikkeellä. Tämä aiheutti toistuvaa päänvaivaa lohjalaisille varsinkin omalle puolustusalueelle saavuttaessa. Ottelun loppulukemat 3-6 Rangersille olivat tapahtumiin nähden oikeutetut. LoSB pääsi ottelun lopussa hieman varkain otteluun maalien valossa mukaan, kun Rangers jäähyili ja löysäili Tatu Halosen ylivoimalaukausten peitot.

Sunnuntaina LoSB 99 pelasi Kisakalliolla, Susi Training Centerissä taasen harjoitusottelun M-Teamia vastaan. Pienessä, heikkoalustaisessa kaukalossa nähtiin varamiehinen LoSB, jonka viisikkopelaamisen tasoa ei näin ollen voi juurikaan arvioida. Ottelu antoi olosuhteistakin johtuen sekavan kuvan, jossa oli toki onnistujansakin. Esimerkiksi lohjalaisten maalivahtikaksikko Jesse Nyman - Risto Salonen pelasi Rangers-peliä onnistuneemman ottelun.

99:n valmistautuminen Oulun SM-karsintareissuun jatkuu nyt keskiviikkona harjoitusottelulla Blackbirds 99 Edustusta vastaan Tennarissa. Se onkin käytännössä viimeinen ottelu ennen karsintoja, sillä viikonlopun valmistavalla leirillä Hangossa joukkue kohtaa kootun Dream Team of Hanko -ryhmän, jonka ikähaitari on vähän leveämpi.

Toinen allekirjoittaneen työmaista, LoSB:n B-pojat, pelasivat ykkösryhmällään taasen torstaina ainoan kotiharjoitusottelunsa Erä B Sinistä vastaan ja avasivat näin 99:n tavoin kautensa. Erä B Sininen pelasi viime kaudella B-poikien SM-sarjassa ollen runkosarjan viimeinen kahdella otteluvoitollaan. Mutta SM-sarjajoukkue kaikki tyynni.

Ei B-poikienkaan viisikkopelaaminen missään tapauksessa "valmista" ollut (sitähän ei ikään kuin koskaan voisi ollakaan), mutta joukkue antoi itsestään erittäin hyvän kuvan taisteluilmeellään. Joukkue on uusi, pienemmistä rungoista Lohjalta ja lähikunnista koottu. Halu tulla Lohjalle on tämän kauden alussa ollut tavallista suurempi ja sitä myöten on ryhmä iskukykyinen. Tästä kyseisestä ottelusta puuttuivat avainhahmot Aku-Petteri Kaasalainen sekä viimeisimpänä joukkueeseen liittynyt, viime kaudella Esport Oilersissa pelannut Eetu Isometsä. Tästäkin huolimatta jalkeilla ollut ryhmä oli hyvä! Lopputuloksena 4-3-voitto ja oiva alku kauteen. Maalintekijöinä kunnostautuivat Rasmus Paukku kahdesti, Jere Rodas sekä 99 Talenttileirillä All Stars -viisikkoon alkuviikosta valittu Justus Lepistö. Maalikoosteen ottelusta näet klikkaamalla tästä!

LoSB B:n ykkösryhmä jatkaa harjoitusotteluitaan torstaina AC HaKi B Akatemian vieraana ja sunnuntaina Jokereiden vieraana. Tämän jälkeen edessä treeniviikko ja matkustaminen Joensuuhun SM-karsintoihin. Karsinnoissa kaukaloon astuu vastustajiksi Happee Jyväskylästä, Josba Joensuusta sekä Voima Imatralta. Kova on lohko, mutta kova on asenne näyttää the munat of a närhi.

Joukkueen valmennustiimi teki jo hieman pohjatyötä tekemällä retken lauantaina Tiikerit Areenalle tsekkaamaan Josban harjoitusottelut Rangersia ja Tiikereitä vastaan. Kova on nippu Joensuussa, mutta on se sitä Lohjallakin. Tässä kohden on pyydettävä anteeksi tuolloin paikkallaolleilta. Matkassa ollut kaiuttimeni saattoi häiritä katselunautintoa, mutta ongelmana oli, ettei kyseissä mallissa ole minkäänlaista äänensäätöä.... Pitänee harkita reklamointia eräälle pikaruokaketjulle. Sen tiedän, että LoSB:n vastuuvalmentaja Marko Norrbyn korvat ovat vinkuneet tuosta lähtien..... Tosin se saattaa johtua muustakin.... Muttei ainakaan matkaseuran jutuista!!! ;)

Ämyri ja Makepeukku.

Kuluvalle viikolle siis luvassa keskiviikolla 99:n matsi Blackbirdsia vastaan, torstaina B:n mittelö AC HaKin kanssa, lauantaille 99:n leiriä Hangossa ja sunnuntaina B:n ottelu Jokeireita vastaan. Siinä kattaus, eikä huono.

Näihin palataan.

- Jorgos


sunnuntai 10. elokuuta 2014

Lasse

Ryhdyin jo kirjoittamaan eräänlaista viikkoraporttia päätyneestä. Kolme harjoitusottelua, scouttausretki ja normitreenit ovat kuitenkin paketti, jotka tarvitsevat pureskelua. Siksipä pureskelen.

Mutta siksi kuuluisaksi täytejorinaksi tarina Lassesta. Poimittuna virallisesta Mitä sä Joriset? -Ask-profiilista (@Jorisen).

Kerro tarina miksi salibandy on niin hienoa? Justus Lepistö
Lasse rojahtaa sohvalle. Kuuluu pitkä, puhallus. Hyvä, että mutsi kuulee. Jonkun on saatava osa hermoille käyneestä koulupäivästä. Lasse hoitaa kyllä kouluhommansa, ei siinä mitään. Joskus vain pitkät päivät tuntuvat entistäkin pidemmiltä, yhtälönratkaisut raastavat otsalohkoa, ruotsin sanajärjestykset kaikkine käänteisyyksineen koettelevat sietokykyä ja opettajat, ne mukavimmakin, tuntuvat olevan olemassa vain väsyttääkseen Lassen ja kaltaisensa.
Äiti huikkaa keittiöstä, että muistaahan Lasse laittaa varusteensa valmiiksi. Tänään on treenit ja vieläpä aikaistetut sellaiset. Jotain tekemistä valmentajan tyttären vanhempainillan kanssa. Syytä olisi syödä ja tehdä läksyt, jottei nekin jäisi taas myöhäiseen iltaan.
Lasse puuskahtaa ja puristaa silmänsä kiinni. Treenit. Juurihan sellaiset oli. Tänään ei millään jaksaisi, pää on jo nyt ylilastattu. Väsymykseen rasitettu kroppa tästä nyt vielä puuttuukaan.
Lasse kaivaa puhelimensa taskusta ja naputtelee joukkueen ryhmäkeskustelun auki. Kuin varmistaakseen, että muutki jakavat tämän saman tunteen. Viestejä on jo useita. Porukka heittää naurunsekaista juttua koulupäivästä, Iiron matikan maikan persvako oli järkyttänyt farkkujen helmasta tämän nojautuessa auttamaan Severiä tehtävissä. Asiasta oli kuvatodisteita. Tärkeintä kaikille oli kuitenkin, että kohta nähtäisiin taas treeneissä. Se pelastaa taas päivän.
Lassen mieli kirkastuu ja hän vastaa matikan maikan ikuistettuun vakoon hymiösarjalla. Ponkaistuaan pystyyn hän katsoo varustekassinsa kuntoon. Tuliterä Oxdog saa tänään ensikasteensa. Lasse pyörittelee mailaa käsissään ja on tyytyväinen sen tuntumaan. Kuin huippuviulisti instrumenttinsa, hän pakkaa uuden mailan erityisen huolellisesti kassiin. Kaivettuaan koulukirjat repusta hän astelee keittiöön ja istuutuu äidin valmiiksi laittamien voileipien ääreen. Muruset varisevat kirjojen sivuille Lassen ahertassa ruotsin kielioppitehtävien parissa.
Kuin taikaiskusta oli pelikassin pakkaaminen valanut Lasseen uutta voimaa. Kohta hän näkisi liudan tärkeimpiään, jätkiä, jotka hehkuttivat tätä jälleennäkemistä parin päivän sisään, kuin ainutlaatuista stadionkonserttia. Kaikella lämmöllä joukkue sai jo ennen kokoontumistaan toistensa mielet kohotettua, voimavarat uudistettua. Pian paineltaisiin mukavuusalueen tuolla puolen, toinen toisistaan voimaa saavina niin liiketaitoharjoitteissa kuin reikäpallon perässä.
Tämä on se kausi, jolloin joukkue ja kaikki sen jäsenet kokevat huuman, tunteitten kirjon, ilot ja pettymykset, jälleen uudella tavalla. Kokeneempina, mutta aina pikkupoikamainen into ja pilke silmissään. Nyt haastetaan isompien kaupunkien joukkueet tinkimättömällä joukkuehengellä, halulla kehittyä joukkueena ja yksilöinä. Valmentajat ja muut taustajoukot pumppaavat uutta energiaa ja näkemystä joukkueen toimintaan - ja saavat sitä myös pelaajilta takaisin. Arvostus ja intohimo on yhteistä.
Lasse havahtuu. Ajatus karkasi. Lasse hymyilee leveästi. Siksi juuri rakastan salibandya.
Parempia tarinoita odotellessa.

- Jorgos 

tiistai 29. heinäkuuta 2014

LoSB B-pojat pohjalla.... ei vaan Pohjassa

Jere Rodas (vasemmalla) ja Aku-Petteri Kaasalainen ottavat miestä. Taustalla Jere Ingman levitoi.
Salibandyjunioreiden SM-karsintoihin on enää vajaa kolme viikkoa matkaa. Elokuun 26. ja 27. päivä Elokuun 23. ja 24. päivä pelataan kyseisten kekkereiden ensimmäinen vaihe. Näin ollen valmistautuminen samaisiin kinkereihin on täydessä käynnissä. Tai ainakin luulisi olevan.

Lohjan Salibandyn B-pojat leireilivät menneen viikonlopun Pohjassa, Urheiluopisto Kisakeskuksessa. Kolmipäiväinen rupeama sisälsi viisi saliharjoitusta oheispuuhineen. Tarkoituksena oli löytää ne koostumukset, joilla valmistautumista karsintoihin jatketaan sekä mahdollistaa koko joukkueen entistä parempi tutustumisen toisiinsa. Uusi ryhmä vaatii tuntuvan määrän yhteistä aikaa löytää toisensa niin kaukalossa kuin sen ulkopuolella.

Olosuhteiltaan Kisakeskus oli asiaan monessa suhteessa ihanteellinen. Keskus oli periaatteessa vain ja ainostaan LoSB:n käytössä tuona aikana, kun samanaikaista leiriä suunnitelleet voimistelijatytötkin päättivät siirtää leirinsä myöhemmäksi. Olisi kaiketi tyttöjen keskittyminen herpaantunut.

Lämpöä riitti niin ulkona kuin parkettisalissa. Tämä koetteli totta kai jaksamista, mutta suurimmaksi osaksi kuntopohja riitti treenien läpikäymiseen. Pieniä kolhuja, venähdyksiä ja aamu-uupumisia oli kuitenkin myös siinä määrin, että täysipainoisesti ei voitu kokeilla aiottuja koostumuksia. Äijää putosi sunnuntaihin tultaessa treeniringistä peräti tuntuvasti.

Tosin selkeät onnistujatkin ryhmästä erottuivat ja he kirkastivat kuvaansa valmennuksen silmissä selvästi. Tämä aiheuttaa valmennusryhmälle entistä enemmän positiivista päänvaivaa: viisikoiden kokoamisen suhteen on vieläkin useampi vaihtoehto pöydällä. Fakta on kuitenkin se, että kuluvalla viikolla perussapluuna on oltava kasassa, jotta viisikkotoistoja treenien ja erityisesti harjoitusotteluiden merkeissä tulisi vielä riittävästi.

Joukkuehengeltään joukkue vaikuttaa joka tapauksessa valmiilta kauden alkuun. Persoonat täydentävät ja tukevat toisiaan - jopa joidenkin heikommat hetket käsitellään fiksusti. On kuitenkin selvää, että tasaisessa ryhmässä kaikkien tulee päästä lajiosuuksissa riittävälle energia- ja suoritustasolle, jos peliajasta haluaa taistella. Tervehenkinen joukkueen sisäinen kilpailutilanne tähtää juurikin siihen. Nöyryys ja halu osoittaa oma tahtotilansa yhdistettynä joukkuetovereiden kannustamiseen ja onnistumisista iloitsemiseen - oman peliajan määrästä huolimatta - ovat tämän joukkueen perusprinsiipit. Ja niihin keskikokoisen seuran tuleekin tukeutua menestyäkseen.

Yhdessä tekemisen ilo välittyi koko leirin ajan niin pelaajista kuin valmennuksesta muine taustajoukkoineen. Kolme päivää voi olla hyvinkin haastava puristus, kun samat naamat pyörivät jatkuvasti ympärillä. Mutta tämän joukkueen osalta eläväisyydestä pitivät huolta useammat moottoriturvat - ja mikä parasta, muutama heistä toi saman asenteen myös lajitreeneihin. Erinomaista joukkueen eteen tehtyä ja osoitettua duunia!

LoSB B-poikien vakavimmin otettavat valmentajat: Marko Norrby (vasemmalla), Juha Koivukoski ja Jukka Selviranta
Valmennustiimin osalta on todettava, etten ole lyhyellä valmennusurallani kokenut (tai edes nähnyt tahi kuullut) tämän iloisempaa settiä! Enkä saanut osakseni niin paljon v**tuilua kuin nyt saan! Ja se on aivan loistavaa!

Kuvia leirin saliharjoituksista löydät klikkaamalla tästä:
Julkaisu käyttäjältä Mitä sä Joriset?



*****

Seuraavana etappina siintää SM-karsinnat Joensuussa. Ennen sitä on vielä jokunen treeni ja harjoitusottelu.

Homma etenee. Vaikka sitten roska-astiassa rullaillen.

- Jorgos

lauantai 21. kesäkuuta 2014

Jorinaa somessa

Facebook taitaa olla nykyisin vain kalkkiksille. Sinne kuiten pläjäytin tämän blogin some-sisaren, jonka löydät klikkaamalla tästä.

Miksi? Se onkin ihan kiva kysymys.

No, lähinnä siksi, että internetin ihmeellinen maailma on täynnä blogin henkeen soveltuvaa infoa, jaettavaa aineistoa, jota on helpompi välittää kiinnostuneille jotain toista kautta kuin täällä.

Lisäksi kauden alkessa allekirjoittaneen tulee seuranneeksi lukuisia mittelöitä sieltä ja täältä, joiden pikaista, ajanhermoilla pysyttelevää raportointia on helpompi harrastaa esimerkiksi juuri Facebookin kautta.

Samoin kuvia tulee räpsäistyä sieltä täältä ja niitäkin on mukavampi tarkastella muussa foorumissa.

Täältä kuitenkin jorinat löytyvät jatkossakin.

Jos naamis ottaa tulta, niin sitten ehkä jotain modernimpaakin someilua.......

- Jorgos

perjantai 13. kesäkuuta 2014

B-poikien karsintalohkot 2014-2015, 1. vaihe

Tulevana kautena toinen olemuksestani nauttiva joukkue on Lohjan Salibandyn B-pojat. Kyseisen joukkueen ykkösryhmä osallistuu 99-poikien tavoin ikäluokkansa SM-karsintoihin.

B:n karsintalohkoja silmäillessä on vaikea tehdä syvällisempiä johtopäätöksiä jo siitäkin syystä, etten kyseistä ikäluokkaa tiedosta vielä riittävän hyvin (joitain yksilöitä lukuunottamatta). Lisäksi ennakoinnista tehnee aina B:n osalta vaikeaa se, että lähes kaikki joukkueet ovat jossain määrin "uusia" kahden ikäluokan lyödessä hynttyyt yhteen. Kaudella 2014-2015 B-vuorossa ovat vuosina 1997 ja 1998 syntyneet pojat - höystettynä ainakin 1999-ikäluokan huippunimillä.

LoSB:n B-poikien ykkösryhmä on äärimmäisen lupaava näinkin pienelle markkina-alueelle. Kyseessä on uusi joukkue peräti sanan varsinaisessa merkityksessä, kun yhdessä pelanneita pienryhmiä hitsataan uudeksi kokonaisuudeksi.

B on ikäluokkana jo sellainen, että isot jyräävät. Suurseurat imevät vaikutusalueeltaan lahjakkaimmat yksilöt ja jalostavat niistä huippuorganisaatioissa lajin tulevia valioita. On siis perusteltua odottaa, että kauden 2014-2015 B-poikien SM-sarja koostuu lähinnä harrastajamäärältään ja markkina-alueeltaan suurimmista seuroista.

Tässä yhtälössä seuroille kuten LoSB jää positiivisen yllättäjän rooli. Juuri meidän kaltaiset ryhmät tekevät tästä kaikesta urheilullisesti mielekästä. Mikä onkaan sen hienompaa kuin raivata tiensä SM-sarjaan isojen edestä!

Tämä on LoSB:n B-poikien ykkösryhmän kiistaton tavoite.

Luvassa on laadukkaat karsinnat, joiden kautta selviää sarjataso, jossa LoSB:n B-poikien uudenuutukainen ykkösryhmä kehittää niin omaa joukkueidentiteettiään kuin yksilöitään.

On se sitten SM-sarja tai Etelä-Suomen Eliittisarja, luvassa on joka tapauksessa herkullinen, intensiivinen ja väitän, että seuran B-junioritasolla pitkään aikaan kausi, joka nostattaa leukoja ylpeyden merkiksi.

B-poikien SM-karsintalohkot, 1. vaihe 23.-24.8.2014

Suluissa kauden 2013-2014 mahdollinen B-poikien runkosarjasijoitus ja/tai vastaava C1-poikien sijoitus.

Lohko A
AC HaKi, Vantaa
OLS, Oulu (B6, C4)
PHSB, Lahti
PSS, Porvoo
Sheriffs, Kaarina

Lohko B
Happee, Jyväskylä (B8)
Josba Akatemia, Joensuu (B4, C7)
LoSB, Lohja
Voima, Imatra (C9)

Lohko C
Josbaleba, Joensuu
Nokian KrP, Nokia (B11)
SB Naantali, Naantali
Tiikerit, Vantaa

Lohko D
HU-46, Hollola (B9)
FBC Turku, Turku
SB Heinola, Heinola
Steelers, Hämeenlinna (C12)

Lohko E
Merikoski SBT, Oulu
SB Welhot, Kuopio
TPS, Turku (B7, C1)
VehVe, Kuopio

Lohko F
Koovee, Tampere
Loviisan Tor, Loviisa
Oilers, Espoo (B5)
SC Urbans, Janakkala

Lohko G
Classic, Tampere (B2, C6)
M-Team, Helsinki
SB Somero, Somero
SB Vaasa, Vaasa

Lohko H
Blackbirds, Kerava (C3)
Ilves, Tampere
Indians, Espoo (B10, C8)
Jokerit, Helsinki

Lohko I
FBT Karhut, Pori (C10)
PirPi, Pirkkala
SSV, Helsinki (C5)
Steelers II, Hämeenlinna

Lohko J
Erä Sininen, Helsinki (B12)
OLS II, Oulu
SB Welhot Fl., Kuopio
SPV, Seinäjoki

Lohko K
AC HaKi Akatemia, Vantaa
Erä, Helsinki (B1, C2)
Koovee II, Tampere
RSS Panthers, Riihimäki

Lohko L
FoSu, Forssa (C11)
O2JKL, Jyväskylä
Rangers, Kirkkonummi (B3)
TPS II, Turku

"Vierekkäisten" lohkojen (esim. A+B) ykköset pelaavat karsintojen ensimmäisessä vaiheessa keskinäisen ottelun, jonka voittaja etenee SM-sarjaan. Lohkojen kakkoset ja hävinneet ykköset karsintojen toiseen vaiheeseen, joka on 30.-31.8.2014.

- Jorgos

torstai 12. kesäkuuta 2014

C1-poikien SM-karsintalohkot 2014-2015, 1. vaihe

Salibandyliitto julkaisi C1-poikien ensimmäisen SM-karsintavaiheen lohkojaon. Tässä se heti tuoreeltaan:

Lohko A
Koovee, Tampere
Papas, Kajaani
SBS Wirmo, Mynämäki
TPS, Turku
VSS, Vihti

Lohkossa kaksi kevään SM-pudotuspelijoukkuetta: Länsilohkossa kolmanneksi sijoittunut Koovee ja alueellisen sarjan kautta SM-puolivälieriin tiensä raivannut TPS. Siinä lohkon voittajasuosikit. Toinen joukkueista suoraan SM-sarjaan, toinen karsintojen toiseen vaiheeseen. Lohkon kolmannesta paikasta ja samalla pääsystä karsintojen toiseen vaiheeseen käydään muiden kolmen joukkueen kesken.

Lohko B
LoSB, Lohja
Merikoski SBT, Oulu
Nokian KrP Valkoinen, Nokia
OLS, Oulu
Erä Sininen, Helsinki

Peräti neljän kauden 2013-2014 SM-sarjajoukkueen lohko. Näistä yksi jää auttamatta SM-sarjan ulkopuolelle. Merikoski lohkon ainoa pudotuspelijoukkue; siellä tuli Steelersin niistämäksi. LoSB ja OLS hyvin pitkälle samalla tasolla Merikosken kanssa. Äärimmäisen mielenkiintoinen lohko, kun Erä Sinistäkään ei täysin voi jättää pois laskuista. Ei selkeää ennakkosuosikkia suoraan SM-sarjapaikkaan.

Lohko C
FBC Turku, Turku
Loiske, Espoo
M-Team, Helsinki
Classic, Tampere
SPV, Seinäjoki

Classic SM-sarjaan, piste. Jatkokarsintapaikoista kova vääntö.

Lohko D
Blackbirds, Kerava
Hu-Pa, Varkaus
Josbaleba, Kontiolahti
Rangers, Kirkkonummi
SB Naantali, Naantali

Rangers SM-sarjaan, puolipiste. Blackbirdsin kaveriksi jokin muu karsintojen toiseen vaiheeseen.

Lohko E
Oilers NG, Espoo
FBT Karhut, Pori
AC HaKi, Vantaa
Nokian KrP Sininen, Nokia
SB Welhot, Kuopio

Karhut ja Welhot ratkaisevat suoran SM-sarjapaikan. Lohkon kolmannesta sijasta ja jatkokarsintapaikasta mielenkiintoinen kamppailu.

Lohko F
GrIFK, Kauniainen
Nibacos, Kokkola
PirPi, Pirkkala
Steelers, Hämeenlinna
Indians, Espoo

Lupaavat Granin ja Indiansin ryhmät jäävät auttamatta karsintojen toiseen vaiheeseen Steelersin ottaessa suoran paikan. GrIFK ja Indians kuitenkin vahvoja tekijöitä toisessa vaiheessa.

Lohko G
Happee, Jyväskylä
PHSB, Lahti
RSB-Team, Rovaniemi
Erä, Helsinki
Jymy, Seinäjoki

No jopas on hallitsevan Suomen mestarin tie tasoitettu sarjapaikkaan. Muilla ei jakoa. Toiseen vaiheeseen Happee ja.....

Lohko H
Jokerit, Helsinki
NST, Lappeenranta
RoPo, Sastamala
SB Vaasa, Vaasa
SSV, Helsinki

SSV sarjaan, NST ja Jokerit toiseen vaiheeseen.

Kaiken kaikkiaan B-lohko on ennakkoon tasaisin ja mielenkiintoisin. Muista asetelmat on huomattavasti helpompi löytää.

C1-poikien SM-karsinnan ensimmäinen vaihe pelataan 23.-24.8.2014, toinen vaihe 30.-31.8.2014.

Näihin palataan.

- Jorgos