Salibandyliiton C2-poikien SM-sarjan puolivälierät korkattiin lauantaina. Allekirjoittanut vieraili kahden ensimmäisen erän verran Mosalla Tapanilan Erän 99 Edustuksen ja Turun Palloseuran välisessä avausottelussa sekä koko pelin osalta Kirkkonummen Pommarissa Rangersin ja Kooveen mittelössä.
Olipahan mukava seurata ikäluokan laatusalibandyä ihan vain katsomon puolelta.
Erän ja TPS:n kaksi erällistä olivat vaisuja, tunnustelivia ja lähes vauhdittomia. TPS oli hankaluuksissa puolustusalueen puolustuspelissään ja oma hyökkäyspelaaminen rajoittui käytännössä yksittäisiin kaukolaukauksiin (tosin pelitapahtumiin nähden hurjalta tuntuu Erän maalivahdin Aleksi Luokkasen torjuntamäärä, 29). Tämä kärkevästi yleistettynä. Saumansa TPS:lläkin sarjassa toki on ja sen se pystyi osoittamaan takomalla neljä osumaa Erän hyväkuntoisten viisikkojen selän taakse. Erä teki periaatteessa ainoastaan sen mikä voittoon vaadittiin. Erityisesti kakkospallot olivat Erän taitavien hyökkääjien heiniä. TPS:n sauma Turussa on siinä, että Erä ei nosta vielä pelinopeuttaan pudotuspelien vaatimalle tasolle. Jos se sen tekee, päättyy sarja ensi viikon lauantaina.
Kirkkonummella nähtiinkin sitten tasollisesti eri luokan ottelu. Koovee on kauden positiivisimpia venyjiä - jos nyt lohkon kolmospaikan kuitanneesta joukkueesta voi niin sanoa. Vikkelä, taitava ja periksiantamaton ryhmä höystettynä erinomaisella veskarilla. Rangers tuskaili, peräti jännitti, pudotuspeliavausta ja Kooveen ajassa 7:48 iskemä maali piti tamperalaiset johtoasemissa aina toisen erän loppulle saakka. Tuolloin eräs ikäluokan kliinisimmistä viimeistelijöistä, Samu Andersson, kiskaisi kaksi häkkiä. Näistä jälkimmäinen sekuntia ennen erätaukosummeria. Puhdasoppinen pukukoppimaali.
Kolmas erä vanhevi 21 sekuntia ja Koovee tasoitti, mutta fyysisesti vahvempi Rangers jaksoi selkeästi paremmin 3 x 20 minuutin tehokkaan peliajan luoman fyysisen haasteen: painopiste siirtyi vääjämättä selvemmin Kooveen päätyyn. Loppulukemat Rangersille 5-3, mutta korkea hatunnosto Kooveelle. Tästä parista on jopa lupa odottaa tamperelaisten kotivoittoa lauantaina ja sarjan tuomista takaisin Kirkkonummelle sunnuntaina.
Puolivälierät aloitettiin myös Tampereella Classicin ja Welhojen välillä sekä Hämeenlinnassa Steelersin ja Merikosken toimesta. Classic-Welhot -sarja vaikuttaa juuri niin maukkaalta kuin oli lupa odottaa. Ennustajaeukko saattaisi ennakoida tämän sarjan voittajasta jopa toista finaalijoukkuetta. En pitäisi sitä laisinkaan mahdottomana.
Steelers on edelleen kirjoissani se suurin suosikki ja sen se osoitti kotiavauksessaan 11-4-voitolla. Sanotaanko vaikka niin, että Steelers on joukkueista se, jolla on vähiten selviä heikkouksia. Se kantaa pitkälle.
- Jorgos
sunnuntai 23. maaliskuuta 2014
maanantai 17. maaliskuuta 2014
Tee työtä, jolla on tarkoitus. Valmenna. (9.10.2013)
Julkaistu alkuperäisessä muodossaan 9.10.2013
*****
Junioriurheilu on perusta kaikkien lajien elinvoimaisuudelle, kehittymiselle ja lopulta menestykselle. Ennen kaikkea se on kuitenkin lasten ja nuorten temmellyskenttä, jolla nauttia liikunnasta, kilpailusta ja yhdessäolosta. Lisäksi se tietysti mahdollistaa oman osaamisen kehittämisen niin perusliikuntataitojen kuin lajin syvimpien nyanssien osalta, sosiaalisista taidoista puhumattakaan.
Suuria asioita, eväitä elämään. Saman tarjoaa monen monituiselle lapselle ja nuorelle myös harrasteet muilla saroilla: musiikissa, kuvataiteissa, kirjallisuudessa....
Junioriurheilusta tässä yhteydessä puhuttaessa kivijalkana kaikelle edellä kuvatulle on seuran, joukkueen tai harjoitusryhmän soveltuminen juniorin harrastetarpeisiin olkoon se sitten laji-iloa ilman sen suurempia kilpailullisia tavoitteita tai sitten vastaavanlaista nautintoa korkeammilla joukkueen ja/tai henkilökohtaisilla tavoitteilla. Viimemainittu tarkoittaa pitkälti myös mukavuusaluleelta poistumista, omaa panostusta ja sisäistä motivaatiota.
Edellisen kappaleen voi tiivistää myös näin: kivijalan muodostavat aikuiset harrastuksen tukena, mahdollistajina ja ohjaajina. Oikeassa suhteessa kannustusta ja persiille potkimista peilautuen tavoitteenasetteluun, jossa painavin sana on juniorilla niin yksilönä kuin osana joukkuetta.
Siksipä juniorivalmentaminen on taitolaji, jossa on suhteellisen helppoa olla harrastuksen mahdollistaja, mutta vaikeaa olla "pitkälle näkevä", "lähelle panostava" kehittäjä.
Juniorivalmentajat ovat vaikkapa palloilulajeissa mukana erilaisista lähtökohdista. Osalla on omaa lajitaustaa, jopa pidempää sellaista, osalla taasen sitä ei ole laisinkaan. Useimmiten heille on kuitenkin yhteistä se, että he ovat jossain vaiheessa hypänneet COACH-nuttuun oman jälkikasvun harrastuksen mukana. On niitäkin, jotka ovat juniorivalmennushommissa ilman verisiteitä. Rotunsa sekin.
Oli lajitaustat tai sukulaissuhteet sitten millaiset tahansa niin sillä ei ole juurikaan tekemistä sen kanssa oletko onnistunut juniorivalmentaja. Siihen on kaikilla yhtälaiset mahdollisuudet, mutta vaatii oman näkemykseni mukaan muutaman peruspilarin, jotka on myös mahdollisuus hankkia ja rakentaa:
HALU OPPIA: juniorivalmentajan tulisi omata motivaatio kehittää omaa tietopankkiaan valmentamisesta niin lajin, fysiikan kuin henkisen puolen osalta. Tuon tiedon soveltaminen oman joukkueen tarpeisiin sekä kriittinenkin tiedonkäsittely ovat avainasemassa oppien viemiselle käytäntöön. Valmentaja on malli junioreille asenteesta uuden oppimista kohtaan; siitähän harjoittelussa on pääosin kysymys. Osa tuota taitoa on myös osata arvioida omaa suoriutumista uuden asian opettamisessa tai treenien rakenteellisessa suunnittelussa ja ohjaamisessa, myöntää ja nauraa omille virheille kyseisissä tilanteissa ja kehittää omaa toimintaa niiden pohjalta.
Valmentaja on opettaja.
KYKY YMMÄRTÄÄ: lapsen ja nuoren elämässä on rutkasti enemmänkin kuin treenitunnit. Joskus harjoituksissa ei juniori saa itsestään irti fyysisesti tai tarkkaavuuden osalta sataprosenttista suoritusta kovasta yrityksestä ja palosta huolimatta. Kykyä ymmärtää on tällöin osata huomioida tämä treenien läpiviemisessä ja luotossa siihen, että pitkässä juoksussa motivoitunut lapsi ta nuori suorittaa joka tapauksessa nousevan kehityskäyrän mukaisesti. Huonot päivät on valmentajillakin. Kykyä ymmärtää on kuitenkin myös se, että valmentaja tuntee juniorien kyvyt, optimin suoritustason ja luonteenpiirteet siinä määrin, että pystyy tarvittaessa vaatimaan ja herättelemään treeniasennetta. Kaikkea muuta kuin helppo tehtävä. Olennaisinta tällöin on keskinäinen vuorovaikutus silloin kun hommat luistavat ja silloin kun tuo luisto on huonompi. Näin on väistämätöntä, että osapuolet oppivat tuntemaan toisiaan positiivisten hetkien kautta, jolloin heikommat hetket on helpompi käsitellä.
Valmentaja on kasvattaja.
TAITO OLLA LÄSNÄ: juniorivalmentaminen edellyttää taitoa olla osa aikuisvähemmistöä yhteisössä, jossa enemmistön muodostaa joukko lapsia tai nuoria. Treeni- ja peliarjessa ja sen ulkopuolella pitäisi pystyä kohtaamaan juniorit yksilötasolla, juttelemaan myös niitä näitä ja olemaan sitäkin kautta juniorin elämässä merkityksellinen aikuinen. Joukkuekokonaisuuden hallitseminen vaatii ryhmänhallintataitoja, joiden pohjana ovat pitkälti valmentajan omaan persoonaan liittyvät tekijät. Oli oma toimintamalli sitten mikä tahansa, on keskinäisen arvostuksen oltava kunnossa. Valmentajalla tulee aina olla pestiin liittyvä viimeinen sana käytössään, mutta sen käyttäminen mielivaltaisesti ei ole rakentavaa. Erinomainen valmentaja osaa olla myös kusipää, mutta se ei saa olla juniorivalmennuksessa dominoiva toimintamalli, huteran aikuisauktoriteetin kuvajainen, vaan perusteltuun, vaatimustasoon nojaava erikoistyökalu. Ja reilu kusipäähän on ihan helmi valmentaja.
Valmentaja on ihminen.
*****
Näiden asioiden kanssa valmentaja huomaa painiskelevansa vähän väliä. Suvantovaiheiden voittaminen ja onnistumiset joukkuearjessa niin ryhmänä kuin yksilöinä ovat kuitenkin koko työn suola, joka motivoi kehittymään ja kehittämään, nauttimaan ja iloitsemaan.
Yhdessä.
Valmentajan panostus ja intohimo ansaitsevat joukkueen tuen.
Joukkue on voimavara myös valmentajalle.
- Jorgos
*****
Junioriurheilu on perusta kaikkien lajien elinvoimaisuudelle, kehittymiselle ja lopulta menestykselle. Ennen kaikkea se on kuitenkin lasten ja nuorten temmellyskenttä, jolla nauttia liikunnasta, kilpailusta ja yhdessäolosta. Lisäksi se tietysti mahdollistaa oman osaamisen kehittämisen niin perusliikuntataitojen kuin lajin syvimpien nyanssien osalta, sosiaalisista taidoista puhumattakaan.
Suuria asioita, eväitä elämään. Saman tarjoaa monen monituiselle lapselle ja nuorelle myös harrasteet muilla saroilla: musiikissa, kuvataiteissa, kirjallisuudessa....
Junioriurheilusta tässä yhteydessä puhuttaessa kivijalkana kaikelle edellä kuvatulle on seuran, joukkueen tai harjoitusryhmän soveltuminen juniorin harrastetarpeisiin olkoon se sitten laji-iloa ilman sen suurempia kilpailullisia tavoitteita tai sitten vastaavanlaista nautintoa korkeammilla joukkueen ja/tai henkilökohtaisilla tavoitteilla. Viimemainittu tarkoittaa pitkälti myös mukavuusaluleelta poistumista, omaa panostusta ja sisäistä motivaatiota.
Edellisen kappaleen voi tiivistää myös näin: kivijalan muodostavat aikuiset harrastuksen tukena, mahdollistajina ja ohjaajina. Oikeassa suhteessa kannustusta ja persiille potkimista peilautuen tavoitteenasetteluun, jossa painavin sana on juniorilla niin yksilönä kuin osana joukkuetta.
Siksipä juniorivalmentaminen on taitolaji, jossa on suhteellisen helppoa olla harrastuksen mahdollistaja, mutta vaikeaa olla "pitkälle näkevä", "lähelle panostava" kehittäjä.
Juniorivalmentajat ovat vaikkapa palloilulajeissa mukana erilaisista lähtökohdista. Osalla on omaa lajitaustaa, jopa pidempää sellaista, osalla taasen sitä ei ole laisinkaan. Useimmiten heille on kuitenkin yhteistä se, että he ovat jossain vaiheessa hypänneet COACH-nuttuun oman jälkikasvun harrastuksen mukana. On niitäkin, jotka ovat juniorivalmennushommissa ilman verisiteitä. Rotunsa sekin.
Oli lajitaustat tai sukulaissuhteet sitten millaiset tahansa niin sillä ei ole juurikaan tekemistä sen kanssa oletko onnistunut juniorivalmentaja. Siihen on kaikilla yhtälaiset mahdollisuudet, mutta vaatii oman näkemykseni mukaan muutaman peruspilarin, jotka on myös mahdollisuus hankkia ja rakentaa:
HALU OPPIA: juniorivalmentajan tulisi omata motivaatio kehittää omaa tietopankkiaan valmentamisesta niin lajin, fysiikan kuin henkisen puolen osalta. Tuon tiedon soveltaminen oman joukkueen tarpeisiin sekä kriittinenkin tiedonkäsittely ovat avainasemassa oppien viemiselle käytäntöön. Valmentaja on malli junioreille asenteesta uuden oppimista kohtaan; siitähän harjoittelussa on pääosin kysymys. Osa tuota taitoa on myös osata arvioida omaa suoriutumista uuden asian opettamisessa tai treenien rakenteellisessa suunnittelussa ja ohjaamisessa, myöntää ja nauraa omille virheille kyseisissä tilanteissa ja kehittää omaa toimintaa niiden pohjalta.
Valmentaja on opettaja.
KYKY YMMÄRTÄÄ: lapsen ja nuoren elämässä on rutkasti enemmänkin kuin treenitunnit. Joskus harjoituksissa ei juniori saa itsestään irti fyysisesti tai tarkkaavuuden osalta sataprosenttista suoritusta kovasta yrityksestä ja palosta huolimatta. Kykyä ymmärtää on tällöin osata huomioida tämä treenien läpiviemisessä ja luotossa siihen, että pitkässä juoksussa motivoitunut lapsi ta nuori suorittaa joka tapauksessa nousevan kehityskäyrän mukaisesti. Huonot päivät on valmentajillakin. Kykyä ymmärtää on kuitenkin myös se, että valmentaja tuntee juniorien kyvyt, optimin suoritustason ja luonteenpiirteet siinä määrin, että pystyy tarvittaessa vaatimaan ja herättelemään treeniasennetta. Kaikkea muuta kuin helppo tehtävä. Olennaisinta tällöin on keskinäinen vuorovaikutus silloin kun hommat luistavat ja silloin kun tuo luisto on huonompi. Näin on väistämätöntä, että osapuolet oppivat tuntemaan toisiaan positiivisten hetkien kautta, jolloin heikommat hetket on helpompi käsitellä.
Valmentaja on kasvattaja.
TAITO OLLA LÄSNÄ: juniorivalmentaminen edellyttää taitoa olla osa aikuisvähemmistöä yhteisössä, jossa enemmistön muodostaa joukko lapsia tai nuoria. Treeni- ja peliarjessa ja sen ulkopuolella pitäisi pystyä kohtaamaan juniorit yksilötasolla, juttelemaan myös niitä näitä ja olemaan sitäkin kautta juniorin elämässä merkityksellinen aikuinen. Joukkuekokonaisuuden hallitseminen vaatii ryhmänhallintataitoja, joiden pohjana ovat pitkälti valmentajan omaan persoonaan liittyvät tekijät. Oli oma toimintamalli sitten mikä tahansa, on keskinäisen arvostuksen oltava kunnossa. Valmentajalla tulee aina olla pestiin liittyvä viimeinen sana käytössään, mutta sen käyttäminen mielivaltaisesti ei ole rakentavaa. Erinomainen valmentaja osaa olla myös kusipää, mutta se ei saa olla juniorivalmennuksessa dominoiva toimintamalli, huteran aikuisauktoriteetin kuvajainen, vaan perusteltuun, vaatimustasoon nojaava erikoistyökalu. Ja reilu kusipäähän on ihan helmi valmentaja.
Valmentaja on ihminen.
*****
Näiden asioiden kanssa valmentaja huomaa painiskelevansa vähän väliä. Suvantovaiheiden voittaminen ja onnistumiset joukkuearjessa niin ryhmänä kuin yksilöinä ovat kuitenkin koko työn suola, joka motivoi kehittymään ja kehittämään, nauttimaan ja iloitsemaan.
Yhdessä.
Valmentajan panostus ja intohimo ansaitsevat joukkueen tuen.
Joukkue on voimavara myös valmentajalle.
- Jorgos
Setä ja sen Enkelit (8.9.2013)
Julkaistu aiemmin 8.9.2013.
*****
Salibandy on harrastajamäärien sekä pelievoluution perusteella Suomen kärkilajeja. Asemassa jossa sen kuuluukin kaikkine hienouksineen olla. Työtä on kuitenkin riittämiin monella saralla, jotta nykyinen asema lajikartalla säilyy tai pikemminkin vahvistuu entisestään.
Siinä lajikulttuuriin liittyvät mielikuvituksekkaat, tunteikkaat, sitoutumista osoittavat ilmiöt ovat avainasemassa.
On ilolla ja suurella lajiylpeydellä todettava, että siinä parasta tarjoavat 99-ikäluokan lahjakkuudet kautta Suomenniemen!
Kesällä 2012 kyseisen ikäluokan eliittiä kokoontui ensimmäisen kerran yhteen Talenttileireilyn merkeissä. Tiedä sitten millaisten tähtien alla "Gretzky-ikäluokka" onkaan syntynyt, mutta tuosta leirityksestä sai alkunsa verkostoituminen, jonka uskallan väittää poikivan monen monituista upeaa salibandyhetkeä seuraavina kahtena vuosikymmenenä!
Valloittavat ja lahjakkaat pelimiehenalut ystävystyivät laajasti ja aidosti. Sosiaalinen media rikkoi kunta- ja maakuntarajat, lyhensi välimatkoja. Kauden aikaiset kohtaamiset kaukalossa olivat tervehenkisen kilpailullisia, kaukalon ulkopuolella lämpimiä ja iloisia. Kevään ja kesän 2013 Pohjolaa ja Talenttia odotettiin kuumeisesti, mahdollisuutta nähdä lajikaverit ja löytää uusia.
Tuon ehkäpä näkyvimpänä hedelmänä on Sedän Enkelit.
Enkelit on joukko 99-ikäluokan salibandypriimaa, ystäviä kautta Suomen. Halu pelata yhdessä on jo nyt kova. Kuka malttaisikaan odottaa mahdollisuutta pelata yhdessä ikäluokkaleiritysvuosien myötä? Polte nauttia lajista yhdessä on suuri juuri tässä ja nyt.
Siispä kourallinen Enkeleitä omassa aloitteellisuudessaan ja innossaan kokoontui kesäkuun 8. päivä 2013 pelaamaan Sählyn SM-kisoihin. Tuolloin jalkeilla oltiin vielä kahdella nimellisellä ryhmällä (toinen Enkelit, toinen jotain letkeyteen viittaavaa), mutta asenteelta "gretzkyt" olivat yhtä ja samaa joukkuetta! Lopputulemana keskinäinen kohtaaminen loppuottelussa ja koko joukkueen yhteinen Suomen mestaruus!
Enkelit olivat tulleet jäädäkseen!
Taakse jääneenä lauantaina 7.9. Enkelit oli yhtenä ryhmänä kaukalossa Grande Openissa. Lahjakkuus ja yhdessä pelaamisen näkyvä ilo valttinaan Enkelit kuittasivat turnausvoiton neljän pelin maalisuhteella 55-2.
Ja suunnitelmissa on varmasti jo seuraavakin kokoontuminen.
Ottaen huomioon 99-ikäluokan kärjen yleinen laadukkuus ja lahjakkuus on tällaisella keskinäisellä synkalla vain ja ainoastaan lajikulttuurillisesti hyviä puolia. Sen motivoiva vaikutus näkyy varmasti jo nyt jokaisen Enkelin seurapelaamisessa ja -harjoittelussa - halu olla osa tuota kärkeä! Eikä tarvitse kurkkia kuin muutaman vuoden päähän niin tuo varhain aloitettu yhteistuumaisuus kaukalossa ja sen ulkopuolella näkyy merkittävinä lajisuorituksina korkeimmilla sarjatasoilla ja kansainvälisissä ympyröissä!
Itse annan mielleläni kaiken mahdollisen tuen tälle jätkien omalla projektille! Sen kun ei ole heidänkään fiksuissa aatoksissaan tarkoitus vaikeutta varsinaista seurajoukkuetoimintaa, vaan motivoida siihen entistä tiukemmin. Kyseessä on vieläpä aivan loistavia ja valloittavia persoonia sekä lahjakkaita urheilijoita, joiden yhteispeliä kannattaa lähteä todistamaan paikan päällekin. Toivottavasti tämän huomaavat myös kaikkien muidenkin kotiseurojen edustajat: voimme olla tukemassa lajitulevaisuuden kannalta merkittävää hanketta!
- Jorgos
*****
Salibandy on harrastajamäärien sekä pelievoluution perusteella Suomen kärkilajeja. Asemassa jossa sen kuuluukin kaikkine hienouksineen olla. Työtä on kuitenkin riittämiin monella saralla, jotta nykyinen asema lajikartalla säilyy tai pikemminkin vahvistuu entisestään.
Siinä lajikulttuuriin liittyvät mielikuvituksekkaat, tunteikkaat, sitoutumista osoittavat ilmiöt ovat avainasemassa.
On ilolla ja suurella lajiylpeydellä todettava, että siinä parasta tarjoavat 99-ikäluokan lahjakkuudet kautta Suomenniemen!
Kesällä 2012 kyseisen ikäluokan eliittiä kokoontui ensimmäisen kerran yhteen Talenttileireilyn merkeissä. Tiedä sitten millaisten tähtien alla "Gretzky-ikäluokka" onkaan syntynyt, mutta tuosta leirityksestä sai alkunsa verkostoituminen, jonka uskallan väittää poikivan monen monituista upeaa salibandyhetkeä seuraavina kahtena vuosikymmenenä!
Valloittavat ja lahjakkaat pelimiehenalut ystävystyivät laajasti ja aidosti. Sosiaalinen media rikkoi kunta- ja maakuntarajat, lyhensi välimatkoja. Kauden aikaiset kohtaamiset kaukalossa olivat tervehenkisen kilpailullisia, kaukalon ulkopuolella lämpimiä ja iloisia. Kevään ja kesän 2013 Pohjolaa ja Talenttia odotettiin kuumeisesti, mahdollisuutta nähdä lajikaverit ja löytää uusia.
Tuon ehkäpä näkyvimpänä hedelmänä on Sedän Enkelit.
Enkelit on joukko 99-ikäluokan salibandypriimaa, ystäviä kautta Suomen. Halu pelata yhdessä on jo nyt kova. Kuka malttaisikaan odottaa mahdollisuutta pelata yhdessä ikäluokkaleiritysvuosien myötä? Polte nauttia lajista yhdessä on suuri juuri tässä ja nyt.
Siispä kourallinen Enkeleitä omassa aloitteellisuudessaan ja innossaan kokoontui kesäkuun 8. päivä 2013 pelaamaan Sählyn SM-kisoihin. Tuolloin jalkeilla oltiin vielä kahdella nimellisellä ryhmällä (toinen Enkelit, toinen jotain letkeyteen viittaavaa), mutta asenteelta "gretzkyt" olivat yhtä ja samaa joukkuetta! Lopputulemana keskinäinen kohtaaminen loppuottelussa ja koko joukkueen yhteinen Suomen mestaruus!
Enkelit olivat tulleet jäädäkseen!
Taakse jääneenä lauantaina 7.9. Enkelit oli yhtenä ryhmänä kaukalossa Grande Openissa. Lahjakkuus ja yhdessä pelaamisen näkyvä ilo valttinaan Enkelit kuittasivat turnausvoiton neljän pelin maalisuhteella 55-2.
Ja suunnitelmissa on varmasti jo seuraavakin kokoontuminen.
Ottaen huomioon 99-ikäluokan kärjen yleinen laadukkuus ja lahjakkuus on tällaisella keskinäisellä synkalla vain ja ainoastaan lajikulttuurillisesti hyviä puolia. Sen motivoiva vaikutus näkyy varmasti jo nyt jokaisen Enkelin seurapelaamisessa ja -harjoittelussa - halu olla osa tuota kärkeä! Eikä tarvitse kurkkia kuin muutaman vuoden päähän niin tuo varhain aloitettu yhteistuumaisuus kaukalossa ja sen ulkopuolella näkyy merkittävinä lajisuorituksina korkeimmilla sarjatasoilla ja kansainvälisissä ympyröissä!
Itse annan mielleläni kaiken mahdollisen tuen tälle jätkien omalla projektille! Sen kun ei ole heidänkään fiksuissa aatoksissaan tarkoitus vaikeutta varsinaista seurajoukkuetoimintaa, vaan motivoida siihen entistä tiukemmin. Kyseessä on vieläpä aivan loistavia ja valloittavia persoonia sekä lahjakkaita urheilijoita, joiden yhteispeliä kannattaa lähteä todistamaan paikan päällekin. Toivottavasti tämän huomaavat myös kaikkien muidenkin kotiseurojen edustajat: voimme olla tukemassa lajitulevaisuuden kannalta merkittävää hanketta!
- Jorgos
Sedän Enkelit Grande Openissa 7.9.2013
En mä tiedä sitä itsekään.....
Elokuusta 2013 lähtien kirjoittelin asiaa ja vähemmän asiaa LoSB 99 Akatemian nettisivujen yhteydessä. Joku niitä lukikin. Joku saattoi jopa tyksiä. Jorinointi oli siinä määrin mukavaa touhua, että pyrin jatkamaan sitä täysin omaksi ilokseni. Puitteet vain vaihtuvat.
Samalla asian (ja sen yrityksen) kirjo laajenee. Ehkä.
Allekirjoittaneella on pyrkimys vaikuttaa salibandyn juniorivalmennuksessa. Tästä eteenpäin jopa spesifimmin juniorimaalivahtien valmentamisessa. Siispä ajatuksen virta ammentaa edelleen loiskahduksiaan sieltä.
Jotta homma lävähtää sanamäärällisesti liikkeelle visuaalisesti tyydyttävällä tavalla, kierrätän. Pari vanhaa kirjoitustani saa uuden tulemisen. Kirjoitusta, joissa hehkuu muukin väritys kuin viininpunainen.
- Jorgos
Samalla asian (ja sen yrityksen) kirjo laajenee. Ehkä.
Allekirjoittaneella on pyrkimys vaikuttaa salibandyn juniorivalmennuksessa. Tästä eteenpäin jopa spesifimmin juniorimaalivahtien valmentamisessa. Siispä ajatuksen virta ammentaa edelleen loiskahduksiaan sieltä.
Jotta homma lävähtää sanamäärällisesti liikkeelle visuaalisesti tyydyttävällä tavalla, kierrätän. Pari vanhaa kirjoitustani saa uuden tulemisen. Kirjoitusta, joissa hehkuu muukin väritys kuin viininpunainen.
- Jorgos
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)