Huomenna torstaina se alkaa: C2-poikien salibandykauden huipennus, SM-finaalisarja. Vastakkain kiistatta ikäluokan kauden 2013-2014 kaksi kovinta jengiä. Joukkueet, jotka ovat tottuneet menestymään jo hitusen kauemminkin. Joukkueet, joiden rosterit ja viisikkopelaamisen taso ovat ainakin toistaiseksi useamman askeleen muita edellä.
Tapanilan Erä selvityi pudotuspeleihin Itälohkon ykkösenä. Joukkue menetti perussarjassa pisteitä ainoastaan Kirkkonummen Rangersille, jonka kanssa se pelasi ensimmäisessä kohtaamisessa tasan 1-1 ja hävisi toisen kohtaamisen 1-0. Pudotuspeleissä Erä hoiteli tieltään sekä TPS:n että Classicin suoraan kahdessa ottelussa. Ilman parempaa tietoa voisi kuvitella Tähtien sota - Episodi II: Kloonien hyökkäys -nimisen rainan kertovan juurikin Erän 99 Edustuksen tiestä ikäluokassaan. Lajin suurseura (694 lisenssipelaajaa, 3.1.2014) on kyennyt kokoamaan tähänkin ikäluokkaan "klooniarmeijan", jonka menestystä tukee tukku ikäluokan ehdottomia kärkiyksilöitä. Joukkue pelaa muita ikäluokan huippujengejä vastaan varsin vähämaalisia otteluita. Tämä kielii vahvasta viisikkopelaamisen tasosta sekä laadukkaasta maalivahtipelistä.
Pudotuspeleissäkään Erän pelaajat eivät ole erityisesti rohmunneet tehoja, vaan kymmenen tehopisteen tuntumassa on usempi pelaaja. Erityisen maininnan ansaitsee kumpainenkin kaksi peliä pelannut maalivahtikaksikko Wuorenjuuri - Luokkanen, joiden torjuntaprosentit ovat lajisuhteessa huippuluokkaa (Wuorenjuuri 91,21 %, Luokkanen 84,93 %). Mielenkiintoista nähdä miten joukkue peluuttaa maalivahtinsa finaalisarjassa. Itse olen päässyt jo aikaisemmin kehumaan 2000-syntynyttä Wuorenjuurta, joten antaisin joukkueen nuorimmaiselle mahdollisuuden nousta sankariksi.
Hämeenlinnan Steelers hävisi niin ikään perussarjassa ainoastaan yhden ottelun (Karhuille 1-5) ja pelasi kahdesti tasan Classicin kanssa. Ryhmä lähti kuitenkin pudotuspeleihin Länsilohkon voittajana ja raivasi puolivälierissä Merikosken helposti tieltään kahdessa ottelussa. Välieräsarja Rangersin kanssa oli ikäluokan laadukkainta antia tähän mennessä. Jännittävä, tunteikas, vauhdikas ja taistelutahtoinen sarja ratkesi Steelersin eduksi viimeisessä kolmannessa ottelussa molempien joukkueiden käytyä ryöstöretkellä toistensa kotikaukaloissa. Steelers on myös lisenssipelaajamäärältään Suomen suurimpia salibandyseuroja (655 lisenssipelaajaa, 3.1.2014), mutta nyt C99-joukkueelle jo varmistunut juniorimitali on vasta ensimmäinen laatuaan koko seuran historiassa.
Aikaisemmissa teksteissäni olen suitsuttanut Steelersiä ikäluokan moderneimpana ryhmänä enkä siitä ota piiruakaan takaisin. Joukkue on äärimmäisen hyvin valmennettu. Jani Järvinen on tehnyt huikean työn joukkueen puikoissa eikä turhasta jätkästä ole muutoinkaan kyse. Niin Steelers kuin Salibandyliitto ovat tehneet tulevaisuuden kannalta fiksun liikkeen kiinnittäessään "Hakin" ison kuvan hommiin (Steelers seuran valmennuspäällikkönä ja liitto 99-ikäluokkavalmennustiimin jäsenenä).
Erään verrattuna Steelersin kokoonpanosta löytyy muutama yleisöön menevä "reikäpallotaiteilija" enemmän. Ei niinkään siksi, että heillä olisi helsinkiläisiä kollegoitaan etevämmät henkilökohtaiset taidot, vaan enemmänkin siksi, että kaikesta huolimatta Steelersin pelitapa ruokkii enemmän yksilöratkaisuja kurinalaisuudesta huolimatta. Steelersin "ykkösviisikko" onkin ollut timanttia. Antti Suoraniemi (9+7), Erkka Seppälä (6+9), Jose Takala (9+4), Eetu Korkiamäki (10+1) ja Eemeli Tikkanen (1+7) eivät pääse aina pelaamaan "yhdessä" tai edes kiinteillä pelipaikoilla, mutta muodostaa silti tämän hetken parhaimman viisikon ikäluokassaan.
Miten sarjassa sitten tulee käymään? Omat arvioni ovat enemmän tai vähemmän menneet pudotuspelikevään aikana metsään, joten on oikeastaan aivan sama mitä täältä suunnasta lätistään. Tuuli heiluttaa vain huulia.
Selvää taitaa kuitenkin olla, ettei erityisiä maalijuhlia tulla näkemään. Joukkueiden viimeisimmät kohtaamiset ovat olleet vähämaalisia, joskin 30 minuutin pelejä. Mestareiden Cupissa syksyllä 2013 päädyttiin alkulohkokohtaamisessa 1-1-tasapeliin ja finaalissa Steelers oli parempi jatkoaikaosumalla 2-1. Keväällä 2013 joukkueet kohtasivat LoSB 99:n isännöimän turnauksen loppuottelussa, jonka senkin vei Steelers maalein 2-0. Vähämaalisuutta puoltaa myös se, että nyt pelataan ihan oikeasti niitä tärkeimpiä pelejä, SM-loppuotteluita. Viisikkopuolustuksen tulee olla tarkkaa eikä virheisiin ole varaa. Lisäksi maalivahtien merkitys korostuu erityisesti tässä vaiheessa.
Puntit ovat lähtökohtaisesti kovin tasamittaiset. Ensimmäinen peli kertoo paljon.
Omaa veikkaustani en enää tässä vaiheessa tohdi ilmaista. Toivon laadukasta, rehtiä ja reilua sarjaa, jossa 99-syntynyt ikäluokka osoittaa olevansa parasta vuosikertaa.
No, joillakin saattaa olla hieman hajua siitä, mitä allekirjoittanut sarjan voimasuhteista tuumailee. Se "ilo" heille suotakoon.
Reikäinen pyörähtää ensimmäisen kerran huomenna Mosahallissa kello 18.30. Se on nähtävä elävänä.
Ole siellä tai ole neliö!
- Jorgos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti