Ensimmäinen C2-poikien SM-loppuottelu takana. Paikalla 341 enemmän tai vähemmän maksanutta tai maksuvapautettua katsojaa, kaksi huippujengiä ja vieläpä laatutuomaritkin.
Loppuottelujännitys paistoi luonnollisesti hieman molempien joukkueiden suorituksista, mutta siihen tottuminen tuntui tapahtuvan nopeasti ja siitä opittiin pikemminkin nauttimaan.
Erä sai otteluun lentävän lähdön tehden finaalisarjan avausmaalin vain 18 sekunnin pelin jälkeen nopeasta vastahyökkäyksestä. Tämä antoi osviittaa koko otteluunkin: Erä pyrki suoraviivaisempiin hyökkäyksiin tai oikeastaan mahdollisuus niihin avautui Steelersin rohkeamman hyökkäysalueen hyökkäyspelin seurauksena - tilaa iskuille oli hieman enemmän.. Steelersillä oli etenkin ensimmäisessä erässä hankaluuksia puolustaa omalla puolustusalueellaan. Oman pelaajan löytyminen vei sekunnin murto-osien verran tavallista enemmän aikaa ja maalinedusta jäi useamman kerran liian hennolle puolustamiselle. Tätä Steelers kuitenkin paransi ottelun edetessä. Tosin pelin luonne myös muuttui Erän ollessa varautunut kuski.
Ensimmäisen erän jälkeinen taukotilanne oli Erälle 2-0. Lupaava ensimmäinen 20 minuuttinen, mutta varoivainen.
Toisessa erässä Steelers pääsi paremmin sisälle omaan pallolliseen peliinsä ja oli ensimmäiseen erään verrattuna huomattavan paljon kaksinkamppailurohkeampi. Tämä aiheuttikin vaikeuksia Erän puolustukselle ja kaksi Steelers-maalia. Toisen erän jälkeen tilanne tasan 2-2.
Erä oli kautta ottelun konemaisesti puolustava ja onnistuikin siinä suhteellisen hyvin. Steelers ei päässyt varsinkaan nopeisiin hyökkäyksiin kuin satunnaisesti Erän alimman hyökkääjän ollessa selvästi varmistavassa roolissa toiseksi alimman hyökkääjän tarjotessa välitöntä puolustustukea. Steelers taasen toi rohkeammin koko viisikkonsa hyökkäysalueelle ja pyrki liikuttamaan palloa nopeasti, jopa aikaisempaa lyhyemmillä syöttöväleillä. Hämeenlinnalaiset olivat kuitenkin usemman kerran kovin huolimattomia syötöissään ja antoivat sitä kautta Erälle oivia iskupaikkoja Steelersin ryhmityksen vaihtaessa hitaammin puolustuspeliin kenttätasapainon ollessa hyökkäysorientoituneempi.
Nämä tilaisuutensa Erä käytti surutta hyväkseen. Ottelun viimeiselle seitsemälle minuutille lähdettiin Erän 5-2-johdossa. Paikkansa, jopa tuhannen taalan sellaiset, oli tuohon mennessä Steelersilläkin, mutta joukkue tuhlasi ne. Lähellä käytiin, pomppivin palloin. Puolisen minuuttia Erän 5-2-johtomaalin jälkeen onnistui Steelers kaventamaan ja piti näin ottelun hengissä.
Erä oli kuitenkin ensimmäisessä finaalissa tehokkaampi, puolustusvarmempi ja jopa hivenen onnekkaampi. Ensimmäinen kiinnitys siis Erälle lukemin 5-3.
Mitä ensimmäisestä loppuottelusta siis jäi käteen?
Ensinnäkin pelillisesti ja asenteellisesti finaalisarjan arvoiset joukkueet. Vähässä ovat ne heikkoudet joihin iskeä ja lukuisat ovat ne laadukkaat suoritukset, jotka tekevät kyseisten heikkouksien vähäisyyden hetkittäin täysin merkityksettömäksi.
Erä oli sarjaan valmiimpi lähinnä puolustusorientoituneemman pelitapansa johdosta. Steelers heräili ottelun aikana, mutta tuskaili viimeistelyn kanssa. Perjantaina Iittala-hallissa nähdään todennäköisesti tätäkin laadukkaampi ottelu, sillä on lupa odottaa Steelersin terästävän pallollista peliään (prosentuaalisesti pallo on hivenen enemmän Steelersin hallussa). Ja pakkohan Steelersin on. Lyhyt paras kolmesta -sarja on totta kai heti katkolla helsinkiläisille.
Ehkäpä yleisöä hellitään vielä maanantaina Mosalla.
- Jorgos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti