Se oli sitten siinä. C2-poikien salibandykausi.
Suuronnittelut Tapanilan Erän 99 Edustukselle Suomen mestaruudesta. Ansaittu saavutus. Ei ole ihan turha jätkä, jos on Suomen mestaruus taskussa. Onnittelut myös Hämeenlinnan Steelersille seurahistorian ensimmäisestä juniorimitalista, hopeaisesta sellaisesta, sekä Tampereen Classicille pronssista.
Kiistatta neljä kovinta jengiä kohtasivat mitalipeleissä. Tämän taisin jo aiemminkin mainita, mutta ei se kulu.
Kirkkonummen Rangers jäi harmittavasti ilman mitalia, tällä kertaa. Monella tapaa Rangers oli kauden taistelutahtoisin joukkue. Hieman LoSBia isompi seura, aivan pääkaupunkiseudun isojen seurojen kupeessa. Joukkue on identiteetiltään vahva ja kärjeltään lähellä "isompia". Toivottavasti naapurikuntien imu ei iske vielä toviin aikaan.
Tampereen Classic omaa timanttisen kärkikaksikon, jonka on vaikea uskoa olevan tästä maailmasta. Joona Rantala, sarjakaudella 17 ottelua tehoilla 44 + 34. Juho Pietilä 19 ottelua tehoilla 39 + 36. Dynaaminen duo teki kauden aikana enemmän maaleja kuin esimerkiksi LoSB 99 yhteensä. Lisäksi joukkueesta löytyy sellaiset profiilipelaajat kuin Aaro Helin ja maalivahti Pietari Jääskeläinen sekä näiden takaa runsas määrä potentiaalia, jonka suoritustaso ei vielä ole duon tasolla, mutta pelipyrkimys on samansuuntainen.
Hämeenlinnan Steelersiä on tullutkehuttua jo muutamaan kertaan aiemmin. Joukkueen pelaamista voi kuvata peräti kauniiksi. Mutta kauneuteen liittyy tietynlaista herkkyyttä ja siihen sekä Rangers että Erä pystyivät iskemään. Rangers intohimollaan, Erä kliinisyydellään. Mikäli Steelersin runko sekä päivittäisen tekemisen taso säilyvät ja pari pelipaikkakohtaista kehitysaskelta tulee otetuksi, on ryhmä edelleen veturissa. Seuraa sillä siellä toki on, mutta kuitenkin.
Tapanilan Erän 99 Edustus. Klooniarmeija. Runkosarjassa joukkueen paras tehoilija löytyi Itälohkon pistepörssin yhdeksänneltä sijalta, pudotuspeleissä kahdeksannelta. Siinä missä muilla jengeillä kärki erottuu selvästi - enemmän tai vähemmän joukkuetta kannattelevana voimana - ei Erällä ole asia näin ilmeinen. Toki sielläkin kärkensä on, jopa valtakunnan kärki, mutta joukkueen pelaaminen perustuu pikemminkin laadukkaaseen, puolustusvalmiiseen viisikkopelaamiseen. Sekä, totta kai, erinomaiseen maalivahtikaksikkoon. Erä 99 Edustus hävisi sarjakaudella ainoastaan yhden ottelun. Ei jätä paljon jossiteltavaa. Iso seura, iso juniorimylly, jopa isot menestyspaineet, mutta niin vain joukkue hallitsi.
Onnittelut vielä kerran kaikille välieräjoukkueille ja sieltä siivilöidyille SM-mitalisteille! Kova on työ muilla jengeillä haastaa teidät.
C2-poikien kausi oli kaikkiaan hieno kokemus ja mielenkiintoista on nähdä, miten joukkueiden voimasuhteet muuttuvat ennen seuraavan kauden alkua. Ensi kaudellahan SM-sarjajoukkueiden määrä putoaa neljällä ja sarja pelataan ilman lohkojakoa yksittäisin otteluin, kaksinkertaisena sarjana. Erinomaista. Tämä toki tarkoittaa sitä, että kilpailu jo SM-sarjapaikoista tulee olemaan kovempi. Osa joukkueista on jo muutoksia kokenut ja päässyt valmistautumisen tuohon koitokseen aloittamaan. Osa maistelee vielä mitaleita.
Muutokset tarkoittavat myös sitä, että omalta osaltani 99-ikäluokan salibandytaipaleen seuraaminen muuttuu. Näkökulma on erilainen ja onkin kutkuttavaa yrittää pureutua joukkueiden edellytyksiin ja edesottamuksiin ennen tulisia SM-karsintoja. Ilmassa tuntuu olevan paljon mielenkiintoisia muutoksia ikäluokkaa koskien, siellä täällä. Mitkä niistä eskaloituvat, sen näyttää aika.
Kiitos omasta puolestani vielä ihan kaikille sarjakaudesta 2013-2014!
Erityiskiitokset LoSB:n 99-joukkueelle, jonka kanssa tuon sain yhdessä taivaltaa.
- Jorgos
lauantai 19. huhtikuuta 2014
perjantai 18. huhtikuuta 2014
Nopea ajatusvirta ensimmäisestä C2-finaalista
Ensimmäinen C2-poikien SM-loppuottelu takana. Paikalla 341 enemmän tai vähemmän maksanutta tai maksuvapautettua katsojaa, kaksi huippujengiä ja vieläpä laatutuomaritkin.
Loppuottelujännitys paistoi luonnollisesti hieman molempien joukkueiden suorituksista, mutta siihen tottuminen tuntui tapahtuvan nopeasti ja siitä opittiin pikemminkin nauttimaan.
Erä sai otteluun lentävän lähdön tehden finaalisarjan avausmaalin vain 18 sekunnin pelin jälkeen nopeasta vastahyökkäyksestä. Tämä antoi osviittaa koko otteluunkin: Erä pyrki suoraviivaisempiin hyökkäyksiin tai oikeastaan mahdollisuus niihin avautui Steelersin rohkeamman hyökkäysalueen hyökkäyspelin seurauksena - tilaa iskuille oli hieman enemmän.. Steelersillä oli etenkin ensimmäisessä erässä hankaluuksia puolustaa omalla puolustusalueellaan. Oman pelaajan löytyminen vei sekunnin murto-osien verran tavallista enemmän aikaa ja maalinedusta jäi useamman kerran liian hennolle puolustamiselle. Tätä Steelers kuitenkin paransi ottelun edetessä. Tosin pelin luonne myös muuttui Erän ollessa varautunut kuski.
Ensimmäisen erän jälkeinen taukotilanne oli Erälle 2-0. Lupaava ensimmäinen 20 minuuttinen, mutta varoivainen.
Toisessa erässä Steelers pääsi paremmin sisälle omaan pallolliseen peliinsä ja oli ensimmäiseen erään verrattuna huomattavan paljon kaksinkamppailurohkeampi. Tämä aiheuttikin vaikeuksia Erän puolustukselle ja kaksi Steelers-maalia. Toisen erän jälkeen tilanne tasan 2-2.
Erä oli kautta ottelun konemaisesti puolustava ja onnistuikin siinä suhteellisen hyvin. Steelers ei päässyt varsinkaan nopeisiin hyökkäyksiin kuin satunnaisesti Erän alimman hyökkääjän ollessa selvästi varmistavassa roolissa toiseksi alimman hyökkääjän tarjotessa välitöntä puolustustukea. Steelers taasen toi rohkeammin koko viisikkonsa hyökkäysalueelle ja pyrki liikuttamaan palloa nopeasti, jopa aikaisempaa lyhyemmillä syöttöväleillä. Hämeenlinnalaiset olivat kuitenkin usemman kerran kovin huolimattomia syötöissään ja antoivat sitä kautta Erälle oivia iskupaikkoja Steelersin ryhmityksen vaihtaessa hitaammin puolustuspeliin kenttätasapainon ollessa hyökkäysorientoituneempi.
Nämä tilaisuutensa Erä käytti surutta hyväkseen. Ottelun viimeiselle seitsemälle minuutille lähdettiin Erän 5-2-johdossa. Paikkansa, jopa tuhannen taalan sellaiset, oli tuohon mennessä Steelersilläkin, mutta joukkue tuhlasi ne. Lähellä käytiin, pomppivin palloin. Puolisen minuuttia Erän 5-2-johtomaalin jälkeen onnistui Steelers kaventamaan ja piti näin ottelun hengissä.
Erä oli kuitenkin ensimmäisessä finaalissa tehokkaampi, puolustusvarmempi ja jopa hivenen onnekkaampi. Ensimmäinen kiinnitys siis Erälle lukemin 5-3.
Mitä ensimmäisestä loppuottelusta siis jäi käteen?
Ensinnäkin pelillisesti ja asenteellisesti finaalisarjan arvoiset joukkueet. Vähässä ovat ne heikkoudet joihin iskeä ja lukuisat ovat ne laadukkaat suoritukset, jotka tekevät kyseisten heikkouksien vähäisyyden hetkittäin täysin merkityksettömäksi.
Erä oli sarjaan valmiimpi lähinnä puolustusorientoituneemman pelitapansa johdosta. Steelers heräili ottelun aikana, mutta tuskaili viimeistelyn kanssa. Perjantaina Iittala-hallissa nähdään todennäköisesti tätäkin laadukkaampi ottelu, sillä on lupa odottaa Steelersin terästävän pallollista peliään (prosentuaalisesti pallo on hivenen enemmän Steelersin hallussa). Ja pakkohan Steelersin on. Lyhyt paras kolmesta -sarja on totta kai heti katkolla helsinkiläisille.
Ehkäpä yleisöä hellitään vielä maanantaina Mosalla.
- Jorgos
Loppuottelujännitys paistoi luonnollisesti hieman molempien joukkueiden suorituksista, mutta siihen tottuminen tuntui tapahtuvan nopeasti ja siitä opittiin pikemminkin nauttimaan.
Erä sai otteluun lentävän lähdön tehden finaalisarjan avausmaalin vain 18 sekunnin pelin jälkeen nopeasta vastahyökkäyksestä. Tämä antoi osviittaa koko otteluunkin: Erä pyrki suoraviivaisempiin hyökkäyksiin tai oikeastaan mahdollisuus niihin avautui Steelersin rohkeamman hyökkäysalueen hyökkäyspelin seurauksena - tilaa iskuille oli hieman enemmän.. Steelersillä oli etenkin ensimmäisessä erässä hankaluuksia puolustaa omalla puolustusalueellaan. Oman pelaajan löytyminen vei sekunnin murto-osien verran tavallista enemmän aikaa ja maalinedusta jäi useamman kerran liian hennolle puolustamiselle. Tätä Steelers kuitenkin paransi ottelun edetessä. Tosin pelin luonne myös muuttui Erän ollessa varautunut kuski.
Ensimmäisen erän jälkeinen taukotilanne oli Erälle 2-0. Lupaava ensimmäinen 20 minuuttinen, mutta varoivainen.
Toisessa erässä Steelers pääsi paremmin sisälle omaan pallolliseen peliinsä ja oli ensimmäiseen erään verrattuna huomattavan paljon kaksinkamppailurohkeampi. Tämä aiheuttikin vaikeuksia Erän puolustukselle ja kaksi Steelers-maalia. Toisen erän jälkeen tilanne tasan 2-2.
Erä oli kautta ottelun konemaisesti puolustava ja onnistuikin siinä suhteellisen hyvin. Steelers ei päässyt varsinkaan nopeisiin hyökkäyksiin kuin satunnaisesti Erän alimman hyökkääjän ollessa selvästi varmistavassa roolissa toiseksi alimman hyökkääjän tarjotessa välitöntä puolustustukea. Steelers taasen toi rohkeammin koko viisikkonsa hyökkäysalueelle ja pyrki liikuttamaan palloa nopeasti, jopa aikaisempaa lyhyemmillä syöttöväleillä. Hämeenlinnalaiset olivat kuitenkin usemman kerran kovin huolimattomia syötöissään ja antoivat sitä kautta Erälle oivia iskupaikkoja Steelersin ryhmityksen vaihtaessa hitaammin puolustuspeliin kenttätasapainon ollessa hyökkäysorientoituneempi.
Nämä tilaisuutensa Erä käytti surutta hyväkseen. Ottelun viimeiselle seitsemälle minuutille lähdettiin Erän 5-2-johdossa. Paikkansa, jopa tuhannen taalan sellaiset, oli tuohon mennessä Steelersilläkin, mutta joukkue tuhlasi ne. Lähellä käytiin, pomppivin palloin. Puolisen minuuttia Erän 5-2-johtomaalin jälkeen onnistui Steelers kaventamaan ja piti näin ottelun hengissä.
Erä oli kuitenkin ensimmäisessä finaalissa tehokkaampi, puolustusvarmempi ja jopa hivenen onnekkaampi. Ensimmäinen kiinnitys siis Erälle lukemin 5-3.
Mitä ensimmäisestä loppuottelusta siis jäi käteen?
Ensinnäkin pelillisesti ja asenteellisesti finaalisarjan arvoiset joukkueet. Vähässä ovat ne heikkoudet joihin iskeä ja lukuisat ovat ne laadukkaat suoritukset, jotka tekevät kyseisten heikkouksien vähäisyyden hetkittäin täysin merkityksettömäksi.
Erä oli sarjaan valmiimpi lähinnä puolustusorientoituneemman pelitapansa johdosta. Steelers heräili ottelun aikana, mutta tuskaili viimeistelyn kanssa. Perjantaina Iittala-hallissa nähdään todennäköisesti tätäkin laadukkaampi ottelu, sillä on lupa odottaa Steelersin terästävän pallollista peliään (prosentuaalisesti pallo on hivenen enemmän Steelersin hallussa). Ja pakkohan Steelersin on. Lyhyt paras kolmesta -sarja on totta kai heti katkolla helsinkiläisille.
Ehkäpä yleisöä hellitään vielä maanantaina Mosalla.
- Jorgos
keskiviikko 16. huhtikuuta 2014
C2-poikien finaalit käynnistyvät
Huomenna torstaina se alkaa: C2-poikien salibandykauden huipennus, SM-finaalisarja. Vastakkain kiistatta ikäluokan kauden 2013-2014 kaksi kovinta jengiä. Joukkueet, jotka ovat tottuneet menestymään jo hitusen kauemminkin. Joukkueet, joiden rosterit ja viisikkopelaamisen taso ovat ainakin toistaiseksi useamman askeleen muita edellä.
Tapanilan Erä selvityi pudotuspeleihin Itälohkon ykkösenä. Joukkue menetti perussarjassa pisteitä ainoastaan Kirkkonummen Rangersille, jonka kanssa se pelasi ensimmäisessä kohtaamisessa tasan 1-1 ja hävisi toisen kohtaamisen 1-0. Pudotuspeleissä Erä hoiteli tieltään sekä TPS:n että Classicin suoraan kahdessa ottelussa. Ilman parempaa tietoa voisi kuvitella Tähtien sota - Episodi II: Kloonien hyökkäys -nimisen rainan kertovan juurikin Erän 99 Edustuksen tiestä ikäluokassaan. Lajin suurseura (694 lisenssipelaajaa, 3.1.2014) on kyennyt kokoamaan tähänkin ikäluokkaan "klooniarmeijan", jonka menestystä tukee tukku ikäluokan ehdottomia kärkiyksilöitä. Joukkue pelaa muita ikäluokan huippujengejä vastaan varsin vähämaalisia otteluita. Tämä kielii vahvasta viisikkopelaamisen tasosta sekä laadukkaasta maalivahtipelistä.
Pudotuspeleissäkään Erän pelaajat eivät ole erityisesti rohmunneet tehoja, vaan kymmenen tehopisteen tuntumassa on usempi pelaaja. Erityisen maininnan ansaitsee kumpainenkin kaksi peliä pelannut maalivahtikaksikko Wuorenjuuri - Luokkanen, joiden torjuntaprosentit ovat lajisuhteessa huippuluokkaa (Wuorenjuuri 91,21 %, Luokkanen 84,93 %). Mielenkiintoista nähdä miten joukkue peluuttaa maalivahtinsa finaalisarjassa. Itse olen päässyt jo aikaisemmin kehumaan 2000-syntynyttä Wuorenjuurta, joten antaisin joukkueen nuorimmaiselle mahdollisuuden nousta sankariksi.
Hämeenlinnan Steelers hävisi niin ikään perussarjassa ainoastaan yhden ottelun (Karhuille 1-5) ja pelasi kahdesti tasan Classicin kanssa. Ryhmä lähti kuitenkin pudotuspeleihin Länsilohkon voittajana ja raivasi puolivälierissä Merikosken helposti tieltään kahdessa ottelussa. Välieräsarja Rangersin kanssa oli ikäluokan laadukkainta antia tähän mennessä. Jännittävä, tunteikas, vauhdikas ja taistelutahtoinen sarja ratkesi Steelersin eduksi viimeisessä kolmannessa ottelussa molempien joukkueiden käytyä ryöstöretkellä toistensa kotikaukaloissa. Steelers on myös lisenssipelaajamäärältään Suomen suurimpia salibandyseuroja (655 lisenssipelaajaa, 3.1.2014), mutta nyt C99-joukkueelle jo varmistunut juniorimitali on vasta ensimmäinen laatuaan koko seuran historiassa.
Aikaisemmissa teksteissäni olen suitsuttanut Steelersiä ikäluokan moderneimpana ryhmänä enkä siitä ota piiruakaan takaisin. Joukkue on äärimmäisen hyvin valmennettu. Jani Järvinen on tehnyt huikean työn joukkueen puikoissa eikä turhasta jätkästä ole muutoinkaan kyse. Niin Steelers kuin Salibandyliitto ovat tehneet tulevaisuuden kannalta fiksun liikkeen kiinnittäessään "Hakin" ison kuvan hommiin (Steelers seuran valmennuspäällikkönä ja liitto 99-ikäluokkavalmennustiimin jäsenenä).
Erään verrattuna Steelersin kokoonpanosta löytyy muutama yleisöön menevä "reikäpallotaiteilija" enemmän. Ei niinkään siksi, että heillä olisi helsinkiläisiä kollegoitaan etevämmät henkilökohtaiset taidot, vaan enemmänkin siksi, että kaikesta huolimatta Steelersin pelitapa ruokkii enemmän yksilöratkaisuja kurinalaisuudesta huolimatta. Steelersin "ykkösviisikko" onkin ollut timanttia. Antti Suoraniemi (9+7), Erkka Seppälä (6+9), Jose Takala (9+4), Eetu Korkiamäki (10+1) ja Eemeli Tikkanen (1+7) eivät pääse aina pelaamaan "yhdessä" tai edes kiinteillä pelipaikoilla, mutta muodostaa silti tämän hetken parhaimman viisikon ikäluokassaan.
Miten sarjassa sitten tulee käymään? Omat arvioni ovat enemmän tai vähemmän menneet pudotuspelikevään aikana metsään, joten on oikeastaan aivan sama mitä täältä suunnasta lätistään. Tuuli heiluttaa vain huulia.
Selvää taitaa kuitenkin olla, ettei erityisiä maalijuhlia tulla näkemään. Joukkueiden viimeisimmät kohtaamiset ovat olleet vähämaalisia, joskin 30 minuutin pelejä. Mestareiden Cupissa syksyllä 2013 päädyttiin alkulohkokohtaamisessa 1-1-tasapeliin ja finaalissa Steelers oli parempi jatkoaikaosumalla 2-1. Keväällä 2013 joukkueet kohtasivat LoSB 99:n isännöimän turnauksen loppuottelussa, jonka senkin vei Steelers maalein 2-0. Vähämaalisuutta puoltaa myös se, että nyt pelataan ihan oikeasti niitä tärkeimpiä pelejä, SM-loppuotteluita. Viisikkopuolustuksen tulee olla tarkkaa eikä virheisiin ole varaa. Lisäksi maalivahtien merkitys korostuu erityisesti tässä vaiheessa.
Puntit ovat lähtökohtaisesti kovin tasamittaiset. Ensimmäinen peli kertoo paljon.
Omaa veikkaustani en enää tässä vaiheessa tohdi ilmaista. Toivon laadukasta, rehtiä ja reilua sarjaa, jossa 99-syntynyt ikäluokka osoittaa olevansa parasta vuosikertaa.
No, joillakin saattaa olla hieman hajua siitä, mitä allekirjoittanut sarjan voimasuhteista tuumailee. Se "ilo" heille suotakoon.
Reikäinen pyörähtää ensimmäisen kerran huomenna Mosahallissa kello 18.30. Se on nähtävä elävänä.
Ole siellä tai ole neliö!
- Jorgos
Tapanilan Erä selvityi pudotuspeleihin Itälohkon ykkösenä. Joukkue menetti perussarjassa pisteitä ainoastaan Kirkkonummen Rangersille, jonka kanssa se pelasi ensimmäisessä kohtaamisessa tasan 1-1 ja hävisi toisen kohtaamisen 1-0. Pudotuspeleissä Erä hoiteli tieltään sekä TPS:n että Classicin suoraan kahdessa ottelussa. Ilman parempaa tietoa voisi kuvitella Tähtien sota - Episodi II: Kloonien hyökkäys -nimisen rainan kertovan juurikin Erän 99 Edustuksen tiestä ikäluokassaan. Lajin suurseura (694 lisenssipelaajaa, 3.1.2014) on kyennyt kokoamaan tähänkin ikäluokkaan "klooniarmeijan", jonka menestystä tukee tukku ikäluokan ehdottomia kärkiyksilöitä. Joukkue pelaa muita ikäluokan huippujengejä vastaan varsin vähämaalisia otteluita. Tämä kielii vahvasta viisikkopelaamisen tasosta sekä laadukkaasta maalivahtipelistä.
Pudotuspeleissäkään Erän pelaajat eivät ole erityisesti rohmunneet tehoja, vaan kymmenen tehopisteen tuntumassa on usempi pelaaja. Erityisen maininnan ansaitsee kumpainenkin kaksi peliä pelannut maalivahtikaksikko Wuorenjuuri - Luokkanen, joiden torjuntaprosentit ovat lajisuhteessa huippuluokkaa (Wuorenjuuri 91,21 %, Luokkanen 84,93 %). Mielenkiintoista nähdä miten joukkue peluuttaa maalivahtinsa finaalisarjassa. Itse olen päässyt jo aikaisemmin kehumaan 2000-syntynyttä Wuorenjuurta, joten antaisin joukkueen nuorimmaiselle mahdollisuuden nousta sankariksi.
Hämeenlinnan Steelers hävisi niin ikään perussarjassa ainoastaan yhden ottelun (Karhuille 1-5) ja pelasi kahdesti tasan Classicin kanssa. Ryhmä lähti kuitenkin pudotuspeleihin Länsilohkon voittajana ja raivasi puolivälierissä Merikosken helposti tieltään kahdessa ottelussa. Välieräsarja Rangersin kanssa oli ikäluokan laadukkainta antia tähän mennessä. Jännittävä, tunteikas, vauhdikas ja taistelutahtoinen sarja ratkesi Steelersin eduksi viimeisessä kolmannessa ottelussa molempien joukkueiden käytyä ryöstöretkellä toistensa kotikaukaloissa. Steelers on myös lisenssipelaajamäärältään Suomen suurimpia salibandyseuroja (655 lisenssipelaajaa, 3.1.2014), mutta nyt C99-joukkueelle jo varmistunut juniorimitali on vasta ensimmäinen laatuaan koko seuran historiassa.
Aikaisemmissa teksteissäni olen suitsuttanut Steelersiä ikäluokan moderneimpana ryhmänä enkä siitä ota piiruakaan takaisin. Joukkue on äärimmäisen hyvin valmennettu. Jani Järvinen on tehnyt huikean työn joukkueen puikoissa eikä turhasta jätkästä ole muutoinkaan kyse. Niin Steelers kuin Salibandyliitto ovat tehneet tulevaisuuden kannalta fiksun liikkeen kiinnittäessään "Hakin" ison kuvan hommiin (Steelers seuran valmennuspäällikkönä ja liitto 99-ikäluokkavalmennustiimin jäsenenä).
Erään verrattuna Steelersin kokoonpanosta löytyy muutama yleisöön menevä "reikäpallotaiteilija" enemmän. Ei niinkään siksi, että heillä olisi helsinkiläisiä kollegoitaan etevämmät henkilökohtaiset taidot, vaan enemmänkin siksi, että kaikesta huolimatta Steelersin pelitapa ruokkii enemmän yksilöratkaisuja kurinalaisuudesta huolimatta. Steelersin "ykkösviisikko" onkin ollut timanttia. Antti Suoraniemi (9+7), Erkka Seppälä (6+9), Jose Takala (9+4), Eetu Korkiamäki (10+1) ja Eemeli Tikkanen (1+7) eivät pääse aina pelaamaan "yhdessä" tai edes kiinteillä pelipaikoilla, mutta muodostaa silti tämän hetken parhaimman viisikon ikäluokassaan.
Miten sarjassa sitten tulee käymään? Omat arvioni ovat enemmän tai vähemmän menneet pudotuspelikevään aikana metsään, joten on oikeastaan aivan sama mitä täältä suunnasta lätistään. Tuuli heiluttaa vain huulia.
Selvää taitaa kuitenkin olla, ettei erityisiä maalijuhlia tulla näkemään. Joukkueiden viimeisimmät kohtaamiset ovat olleet vähämaalisia, joskin 30 minuutin pelejä. Mestareiden Cupissa syksyllä 2013 päädyttiin alkulohkokohtaamisessa 1-1-tasapeliin ja finaalissa Steelers oli parempi jatkoaikaosumalla 2-1. Keväällä 2013 joukkueet kohtasivat LoSB 99:n isännöimän turnauksen loppuottelussa, jonka senkin vei Steelers maalein 2-0. Vähämaalisuutta puoltaa myös se, että nyt pelataan ihan oikeasti niitä tärkeimpiä pelejä, SM-loppuotteluita. Viisikkopuolustuksen tulee olla tarkkaa eikä virheisiin ole varaa. Lisäksi maalivahtien merkitys korostuu erityisesti tässä vaiheessa.
Puntit ovat lähtökohtaisesti kovin tasamittaiset. Ensimmäinen peli kertoo paljon.
Omaa veikkaustani en enää tässä vaiheessa tohdi ilmaista. Toivon laadukasta, rehtiä ja reilua sarjaa, jossa 99-syntynyt ikäluokka osoittaa olevansa parasta vuosikertaa.
No, joillakin saattaa olla hieman hajua siitä, mitä allekirjoittanut sarjan voimasuhteista tuumailee. Se "ilo" heille suotakoon.
Reikäinen pyörähtää ensimmäisen kerran huomenna Mosahallissa kello 18.30. Se on nähtävä elävänä.
Ole siellä tai ole neliö!
- Jorgos
sunnuntai 13. huhtikuuta 2014
Steelers Erän seuraksi C2-poikien SM-finaaleihin (päivitetty)
Päivytys 14.4.
Laitetaan tähän nyt oikeat mitallipelipäivät (jos vaikka joku sen informaation hakee täältä, mitä en suosittele):
Pronssiottelu:
PE 18.4. klo 15.00 Rangers - Classic
Loppuottelut:
TO 17.4. klo 18.30 Erä - Steelers
PE 18.4. klo 18.30 Steelers - Erä
MA 21.4. klo 18.30 Erä - Steelers (tarvittaessa)
Jostain vanhaa infoa olin poiminut. Sori
******
Kaikesta päätelleen Iittala-hallissa nähtiin tänään huikea ratkaiseva kolmas välierä Steelersin ja Rangersin välillä. Itse epäilin Rangersin kestävyyttä lyhyellä otteluiden välisellä palautumisajalla sekä henkistä kanttia kotitappion jälkeen, mutta joukkue osoitti epäilykset täysin vääriksi ja tekivät - Esa Tikkasta lainatakseni - "sarjasta pelin!" Arvostukseni joukkuetta kohtaan nousi entisestään!
Steelers eteni kuitenkin SM-finaaleihin ratkaisevan ottelun 6-5-voitollaan. Molemmat jengit ovat korkean hatunnoston ja suurten kiitosten arvoisia jo pelkästään välieräsarjan perusteella.
SM-finaalit alkavat pitkäperjantaina Erän kotiottelulla ja jatkuvat heti seuraavana lauantaina Iittalassa. Kolmas mahdollinen kamppailu käydään toisena pääsiäispäivänä.
SM-pronssiottelu pelataan lauantaina 19.4. Kirkkonummella Rangersin ja Classicin välillä.
Näihin on syytä palata selkeämmin aatoksin alkavalla viikolla.
Huomenna alkavaan LoPa 99:n sarjakauteenkin pitäisi orientoitua....... ;)
- Jorgos
Laitetaan tähän nyt oikeat mitallipelipäivät (jos vaikka joku sen informaation hakee täältä, mitä en suosittele):
Pronssiottelu:
PE 18.4. klo 15.00 Rangers - Classic
Loppuottelut:
TO 17.4. klo 18.30 Erä - Steelers
PE 18.4. klo 18.30 Steelers - Erä
MA 21.4. klo 18.30 Erä - Steelers (tarvittaessa)
Jostain vanhaa infoa olin poiminut. Sori
******
Kaikesta päätelleen Iittala-hallissa nähtiin tänään huikea ratkaiseva kolmas välierä Steelersin ja Rangersin välillä. Itse epäilin Rangersin kestävyyttä lyhyellä otteluiden välisellä palautumisajalla sekä henkistä kanttia kotitappion jälkeen, mutta joukkue osoitti epäilykset täysin vääriksi ja tekivät - Esa Tikkasta lainatakseni - "sarjasta pelin!" Arvostukseni joukkuetta kohtaan nousi entisestään!
Steelers eteni kuitenkin SM-finaaleihin ratkaisevan ottelun 6-5-voitollaan. Molemmat jengit ovat korkean hatunnoston ja suurten kiitosten arvoisia jo pelkästään välieräsarjan perusteella.
SM-finaalit alkavat pitkäperjantaina Erän kotiottelulla ja jatkuvat heti seuraavana lauantaina Iittalassa. Kolmas mahdollinen kamppailu käydään toisena pääsiäispäivänä.
SM-pronssiottelu pelataan lauantaina 19.4. Kirkkonummella Rangersin ja Classicin välillä.
Näihin on syytä palata selkeämmin aatoksin alkavalla viikolla.
Huomenna alkavaan LoPa 99:n sarjakauteenkin pitäisi orientoitua....... ;)
- Jorgos
lauantai 12. huhtikuuta 2014
C2-poikien välierien toiset osaottelut
C2-poikien salibandyn välierät jatkuivat tällä päivämäärällä. Erityisen mieltälämmittävää on pudotuspelihenki, joka luonnollisestikin on SM-sarjaa ensimmäistä kertaa pelaavalle ikäluokalle uutta. Kolmen tehokkaan kaksikymmenminuuttisen setit vaativat fyysisesti ja henkisesti pelaajilta uuden osaamisen aktivoimista ollen samalla aivan järkyttävän hienoja kokemuksia. Tätä oli upea olla todistamassa tänään katsomon puolella Kirkkonummella Rangersin ja Steelersin toisessa välierässä.
Oma ennakkoarvailuni finaalijoukkueista ei aivan pitänyt kutiaan. Pidin Classicin mahdollisuuksia Tapanilan Erän 99 Edustusta vastaan peräti niin hyvinä, että loppuottelupaikka olisi lohjennut suoraan kahdessa ottelussa. Toisin kävi. Classic oli liikaa(!) trion Rantala-Helin-Pietilä varassa. Herrojen taustalta ei löytynyt leveää tukijalkaa, jolla Erä olisi vähintäänkin saatu pidettyä hyökkäyspelissään aisoissa.
Erä taasen löysi leveytensä, jota TPS-sarjan perusteella kaipasin ja lunastivat paikkansa SM-loppuotteluihin suoraan kahdella voitolla. Erän menestyminen finaaleissa riippuu merkittävin osin siitä kumpi toisesta välieräsarjasta helsinkiläisten seuraksi seuloutuu.
Kirkkonummella Steelers näytti ne vahvuudet, joilla sarjaa povasin kyseiselle ryhmälle suoraan kahdessa pelissä. Joukkue jauhaa kolmella viisikolla, joista jokainen on kurinalainen, hyväjalkainen ja ratkaisuvalmis. Tästäkin huolimatta ryhmästä erottui suvereenisti Antti Suoraniemen, Erkka Seppälän ja Jose Takalan hyökkäystrio. Pudotuspelikevään parasta antia. Piste. Rangersin saumat ovat pitkälti erien aluissa, jolloin heidän on pystyttävä haastamaan hämeenlinnalaisia enemmän myös pallollisessa pelissä. Erien edetessä on kestävyysetu Steelersillä. Rangersin veskari Akseli Collander oli joukkueensa paras ja vie tällä hetkellä sarjassa maalivahtien välistä kaksinkamppailua, mutta kaipaa tuekseen kenttäpelaajilta samanlaista yllätysvalmiutta, mitä nähtiin välieräsarjan avauksessa.
Steelers siis siirsi 9-5-voitollaan ratkaisun viimeiseen kolmanteen peliin, joka pelataan huomenna sunnuntaina teräksisten kotitantereella. Varmaa on se, että huomenna joukkueet jättävät kaukaloon kaikkensa. Steelers näytti voimansa. Huolimatta henkisesti tiukasta paikasta kotiedun menetyksen jälkeen. Rangersin on pystyttävä samaan temppuun, jotta tie finaaliin olisi auki. Steelersin kliinisyys ja lyhyt palautumisaika otteluiden välissä kääntää sarjan hämeenlinnalaisille.
Toivottavasti Rangers saa tästä minunkin höpinästäni hurjan näyttämisen halun päälle ja näyttää minulle ja muille "the munat of a närhi" tekemällä huomisesta pudotuspelikevään parhaimman ottelun - jopa oman finaalipaikansa arvoisesti.
Molemmille joukkueille tasapuolisesti tsemppiä huomiseen otteluun! Naattikaa!
- Jorgos
Oma ennakkoarvailuni finaalijoukkueista ei aivan pitänyt kutiaan. Pidin Classicin mahdollisuuksia Tapanilan Erän 99 Edustusta vastaan peräti niin hyvinä, että loppuottelupaikka olisi lohjennut suoraan kahdessa ottelussa. Toisin kävi. Classic oli liikaa(!) trion Rantala-Helin-Pietilä varassa. Herrojen taustalta ei löytynyt leveää tukijalkaa, jolla Erä olisi vähintäänkin saatu pidettyä hyökkäyspelissään aisoissa.
Erä taasen löysi leveytensä, jota TPS-sarjan perusteella kaipasin ja lunastivat paikkansa SM-loppuotteluihin suoraan kahdella voitolla. Erän menestyminen finaaleissa riippuu merkittävin osin siitä kumpi toisesta välieräsarjasta helsinkiläisten seuraksi seuloutuu.
Kirkkonummella Steelers näytti ne vahvuudet, joilla sarjaa povasin kyseiselle ryhmälle suoraan kahdessa pelissä. Joukkue jauhaa kolmella viisikolla, joista jokainen on kurinalainen, hyväjalkainen ja ratkaisuvalmis. Tästäkin huolimatta ryhmästä erottui suvereenisti Antti Suoraniemen, Erkka Seppälän ja Jose Takalan hyökkäystrio. Pudotuspelikevään parasta antia. Piste. Rangersin saumat ovat pitkälti erien aluissa, jolloin heidän on pystyttävä haastamaan hämeenlinnalaisia enemmän myös pallollisessa pelissä. Erien edetessä on kestävyysetu Steelersillä. Rangersin veskari Akseli Collander oli joukkueensa paras ja vie tällä hetkellä sarjassa maalivahtien välistä kaksinkamppailua, mutta kaipaa tuekseen kenttäpelaajilta samanlaista yllätysvalmiutta, mitä nähtiin välieräsarjan avauksessa.
Steelers siis siirsi 9-5-voitollaan ratkaisun viimeiseen kolmanteen peliin, joka pelataan huomenna sunnuntaina teräksisten kotitantereella. Varmaa on se, että huomenna joukkueet jättävät kaukaloon kaikkensa. Steelers näytti voimansa. Huolimatta henkisesti tiukasta paikasta kotiedun menetyksen jälkeen. Rangersin on pystyttävä samaan temppuun, jotta tie finaaliin olisi auki. Steelersin kliinisyys ja lyhyt palautumisaika otteluiden välissä kääntää sarjan hämeenlinnalaisille.
Toivottavasti Rangers saa tästä minunkin höpinästäni hurjan näyttämisen halun päälle ja näyttää minulle ja muille "the munat of a närhi" tekemällä huomisesta pudotuspelikevään parhaimman ottelun - jopa oman finaalipaikansa arvoisesti.
Molemmille joukkueille tasapuolisesti tsemppiä huomiseen otteluun! Naattikaa!
- Jorgos
sunnuntai 6. huhtikuuta 2014
"Reissulohko" vei
Niin.....
Ennen kuin kaikki ehtivät kuittailla pienestä yrityksestäni ennakoida C2-poikien välieräsarjoja täytyy muistuttaa, että kyse oli - quote - "valistuneista" arvauksista.
Huomioi kauniit lainausmerkit ja substantiivi arvaus.
Huh, tulipa sekin nyt selvitettyä.....
Mitä? Pelit vai? No, Erä oli löytänyt jalkoja ja oli suorastaan dominoiva, Wuorenjuuri maalissa loistava. Classic pyristeli, mutta kaapilla on paikkansa. Jotenkin kuitenkin uskallan arvella tamperelaisille huomattavasti parempaa esitystä kotiluolassa, peräti sarjan tuomista takaisin Mosalle sunnuntaina.
Rangers tekikin sitten sen suuremman uroteon ja korkean hatunnoston arvoisen suorituksen: haki kotiedun Steelersiltä. Kuulopuheiden perusteella ilmassa oli todellista pudotuspelihenkeä, mustelmia ja suuria tunteita. Mäntylän voittomaali ilmaveivillä. On se äijä. 15 "mäntylää" muodostaisi monipuolisen joukkueen (17 jos kaiken hyvän lisäksi pallokin tarttuisi). 99-ikäluokassa on sellaiset puolitusinaa tuntemaani kaveria, joita pidän huomisen salibandypelaajan prototyyppeinä, kavereina, joilla on niin hurja potentiaali viedä pelin evoluutiota eteenpäin, että omaan joukkueeseeni ottaisin heidät koska tahansa - heillä on nimittäin kaiken muun lisäksi ominaisuudet saada muutkin suorittamaan paremmin. Konsta Mäntylä on yksi niistä.
Finaalipaikat katkolla lauantaina 12.4. Tapanilan Erälle ja Kirkkonummen Rangersille. Kohtaavatko Itälohkon"reissulasset" finaaleissa?
Oma valist-- .... oho, meinasi unohtua..... siis..... Oma "valistunut arvaukseni": ei.
Silmäniskuhymiö tähän.
- Jorgos
Ennen kuin kaikki ehtivät kuittailla pienestä yrityksestäni ennakoida C2-poikien välieräsarjoja täytyy muistuttaa, että kyse oli - quote - "valistuneista" arvauksista.
Huomioi kauniit lainausmerkit ja substantiivi arvaus.
Huh, tulipa sekin nyt selvitettyä.....
Mitä? Pelit vai? No, Erä oli löytänyt jalkoja ja oli suorastaan dominoiva, Wuorenjuuri maalissa loistava. Classic pyristeli, mutta kaapilla on paikkansa. Jotenkin kuitenkin uskallan arvella tamperelaisille huomattavasti parempaa esitystä kotiluolassa, peräti sarjan tuomista takaisin Mosalle sunnuntaina.
Rangers tekikin sitten sen suuremman uroteon ja korkean hatunnoston arvoisen suorituksen: haki kotiedun Steelersiltä. Kuulopuheiden perusteella ilmassa oli todellista pudotuspelihenkeä, mustelmia ja suuria tunteita. Mäntylän voittomaali ilmaveivillä. On se äijä. 15 "mäntylää" muodostaisi monipuolisen joukkueen (17 jos kaiken hyvän lisäksi pallokin tarttuisi). 99-ikäluokassa on sellaiset puolitusinaa tuntemaani kaveria, joita pidän huomisen salibandypelaajan prototyyppeinä, kavereina, joilla on niin hurja potentiaali viedä pelin evoluutiota eteenpäin, että omaan joukkueeseeni ottaisin heidät koska tahansa - heillä on nimittäin kaiken muun lisäksi ominaisuudet saada muutkin suorittamaan paremmin. Konsta Mäntylä on yksi niistä.
Finaalipaikat katkolla lauantaina 12.4. Tapanilan Erälle ja Kirkkonummen Rangersille. Kohtaavatko Itälohkon"reissulasset" finaaleissa?
Oma valist-- .... oho, meinasi unohtua..... siis..... Oma "valistunut arvaukseni": ei.
Silmäniskuhymiö tähän.
- Jorgos
lauantai 5. huhtikuuta 2014
Salibandyn C2-poikien välierät
Huomenna sunnuntaina ne alkavat: kauden 2013 - 2014 salibandyn C2-poikien välierät. Tutusti paras kolmesta meiningillä.
Welhot laadukkaimmassa puolivälieräsarjassa pudottanut Tampereen Classic saapuu Mosalle Tapanilan Erän 99 Edustuksen vieraaksi välieräsarja-avaukseen. Classicin kärkiyksilöt (Rantala, Pietilä, Helin) ovat kovassa kevätiskussa ja tamperelaiset hyötyvät tuosta kovasta, pelaamalla käydystä Welho-sarjasta - eli joukkue on varmasti irroitellut karstan moottoreistaan. Erä oli yllättävän vaisu SM-sarjan ulkopuolelta pudotuspeleihin noussutta Turun Palloseuraa vastaan, vaikka veikin suoraan kahdessa pelissä. Joukkueen iskukyky on näin ollen arvoitus eikä allekirjoittanut ole vakuuttunut ainakaan vielä helsinkiläisten otteista.
Oma "valistunut" arvaukseni: Classic finaaleihin voitoin 2-0.
Steelersin ja Rangersin sarja avatataan Iittala-hallissa. Steelers käveli Merikosken yli eikä joukkueella selviä heikkouksia edes ole. Rutinoitunut, kovakuntoinen, tasavahvin ja pelillisesti modernein ryhmä. Rangers kävi läpi huomattavasti tasaisemman väännön Kooveen kanssa ollen jopa hetkittäin altavastaajana. Rangers on tunnetusti erittäin taisteluvalmis ryhmä, mutta sarja ratkeaa viimeistään rostereiden liike-eroon.
Oma "valistunut" arvaukseni: Steelers finaaleihin voiton 2-0.
Toivottavasti ei mene näin, vaan luvassa on huomattavasti tasaisemmat ja samalla laadukkaat sarjat, menee finaaleihin sitten mitkä jengit tahansa.
Huomenna allekirjoittanut Mosalle ja viikon päästä lauantaina Kirkkonummelle, ainakin kova yritys ja tarkoitus olisi...... ;)
- Jorgos
Welhot laadukkaimmassa puolivälieräsarjassa pudottanut Tampereen Classic saapuu Mosalle Tapanilan Erän 99 Edustuksen vieraaksi välieräsarja-avaukseen. Classicin kärkiyksilöt (Rantala, Pietilä, Helin) ovat kovassa kevätiskussa ja tamperelaiset hyötyvät tuosta kovasta, pelaamalla käydystä Welho-sarjasta - eli joukkue on varmasti irroitellut karstan moottoreistaan. Erä oli yllättävän vaisu SM-sarjan ulkopuolelta pudotuspeleihin noussutta Turun Palloseuraa vastaan, vaikka veikin suoraan kahdessa pelissä. Joukkueen iskukyky on näin ollen arvoitus eikä allekirjoittanut ole vakuuttunut ainakaan vielä helsinkiläisten otteista.
Oma "valistunut" arvaukseni: Classic finaaleihin voitoin 2-0.
Steelersin ja Rangersin sarja avatataan Iittala-hallissa. Steelers käveli Merikosken yli eikä joukkueella selviä heikkouksia edes ole. Rutinoitunut, kovakuntoinen, tasavahvin ja pelillisesti modernein ryhmä. Rangers kävi läpi huomattavasti tasaisemman väännön Kooveen kanssa ollen jopa hetkittäin altavastaajana. Rangers on tunnetusti erittäin taisteluvalmis ryhmä, mutta sarja ratkeaa viimeistään rostereiden liike-eroon.
Oma "valistunut" arvaukseni: Steelers finaaleihin voiton 2-0.
Toivottavasti ei mene näin, vaan luvassa on huomattavasti tasaisemmat ja samalla laadukkaat sarjat, menee finaaleihin sitten mitkä jengit tahansa.
Huomenna allekirjoittanut Mosalle ja viikon päästä lauantaina Kirkkonummelle, ainakin kova yritys ja tarkoitus olisi...... ;)
- Jorgos
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)