Maalivahtien erityisvalmentaja palveluksessanne

Tampereen Classicin C1-poikien maalivahti Pietari Jääskeläinen Helsinki Junior Challenge 2014 -turnauksessa.

Nykyisessä valmennustehtävässäni esittelen itseni erityisvalmentajana. Hilpeyttähän se herättää ja se on ihan ookoo. Ainakin tehtävä saa heti positiivisen yleissävyn. Joukkueurheilu on täynnä osa-alueita, jotka ansaitsevat erityishuomiota varsinaisen lajivalmennuksen lisäksi. Fysiikkavalmentaja, henkinen valmentaja. Erityisvalmentajia kumpainenkin. Salibandyssä, kuten useassa muussakin maalipelissä, on eräs pelipaikka, joka suorastaan huutaa erityisvalmennusta: maalivahti.

Maalivahti poikkeaa oleellisesti muista lajin pelipaikoista ja se vaatii valmennuksellisesti erilaisen näkökulman ja erityishuomion. Valitettavan usein maalivahti on kuitenkin "mukanaroikkuja", hahmo maalin peittona, kun "joukkuetta" valmennetaan. Palloja keräillään muiden saadessa joukkuetaktisia ohjeita, liikutaan se mikä jaksetaan rytmityksen ollessa kenttäpelaajavetoinen ja pelipaikan vaatimat liiketaidot jäävät huomioimatta. Silti treenikulttuuri tuntuu elävän maalivahtien läsnäolosta, vaikka huomiotta usein jäävätkin. Ikään kuin kenttäpelaajien harjoittelu voisi onnistua vain ja ainoastaan kun läsnä on maalivahti, mieluiten kaksi.

Maalivahtien erityisvalmennuksen uupuminen on tietysti henkilöresurssikysymys. Jos tehtävällä on tekijä, se varmasti otetaan joukkueen toiminnassa mieluusti vastaan (vaikkei sitä osattaisikaan parhaalla mahdollisella tavalla hyödyntää). Isoilla seuroilla on jo olemassa organisoitua maalivahtivalmennusta, muttei välttämättä tietylle joukkueelle suoraan kohdennettuna. Tämä luo luonnollisesti maalivahdeille huomattavasti paremmat edellytykset toimia pelipaikallaan ja sen myötä koko joukkueen tuloksellisuus kohenee. Lisäksi seuran lajivalmentajien keskuudessa opitaan huomioimaan maalivahtien erityisvalmennukseen tarvittava aika joukkueen harjoitussuunnitelmissa. Ei siis enää liikelaiskoja pallopoikia, vaan pelin sisällä olevia täsmätreenaajia.

SSV:n B- ja C1-poikien maalivahti Jaakko Kariniemi Helsinki Junior Challenge 2014 -turnauksessa.

Pelipaikkana maalivahti vaatii samansuuntaisia fyysisiä taitoja kuin kenttäpelaajat, mutta erilaisilla painotuksilla. Siinä missä kenttäpelaajan optimaalinen peliasento valjastaa hänet lajin edellyttämiin nopeisiin suunnanmuutoksiin, maalivahdin peruspelaaminen lähtee sekin vankasta keskivartalon hallinasta. Maalivahti on pelillä koko ottelun ajan ja painopiste voi olla pelin luonteesta riippuen suurestikin oman joukkueen puolustuspelaamisessa. Tällöin maalivahdin pelaaminen vaatii hyvää fyysistä kestävyyttä ja pitkäkestoisia torjunta-asennon pitoja ja siihen paluita.

Lihas- ja liikemuistiin kirjoitettu torjunta-asentopaletti on pelaamisen perusta. Jokainen maalivahti maalaa omalla pensselillään ja erityisvalmennuksen tehtävä on yhdessä maalivahdin kanssa löytää tässä suhteessa sopivimmat sävyt. Torjunta-asentopaletin on tultava luontevasti, sillä pelitilanteissa reagoinnin on tapahduttava hetkessä. Käsien asento ja liikeradat ovat yksilöllisiä, mutta niissä pyritään yksinkertaisuuteen ja liiketehokkuuteen.

Liikkuakseen tehokkaasti maalivahdin on luonnollisesti omatta liikevahvat jalat ja pystyttävä liikkumaan nopeasti eri suuntiin, eri mittaisin välimatkoin, eri lähtöasennoista irrottamatta katsetta peliltä. Laadukkaat toistot ovat avain tässäkin. Reaktio-ominaisuudet noin yleisestikin on runsaan harjoittelun arvoisia ja sille on syytä varata myös erikseen aikaa lajiharjoittelun myötä tulevien laukausten lisäksi.

Jotta kaikki ei olisi näinkään yksinkertaista, tämä kaikki kääritään erikokoisiin paketteihin: maalivahdin fyysiseen kokoon. Valmennuksen on pystyttävä vastaamaan sen vaatimuksiin ja muutoksiin ajoissa, askel askeleelta.

Kirkkonummi Rangersin C1-poikien maalivahti Akseli Collander Helsinki Junior Challenge 2014 -turnauksessa.

Lisäksi maalivahtien erityisvalmentamisessa ei voi liikaa korostaa henkisen valmennuksen merkitystä. Kaikkea ohjailee korvien välin hyvinvointi. Keskittyminen, hetkessä eläminen, epäonnistumisten nollaus ovat oma herkkä maailmansa. Joku veskari on showmies, toinen viilipytty, kolmas taiteilijasielu. Huippuunsa viritettyinä kaikki elävät rutiineista sekä pelistä. Siksipä pelipäivävalmennus on maalivahtien osalta peräti turhaa. Valmistautuminen tulee niiltä osin tapahtua ennalta ja pelipäivä on korvien väliä, fokusointia. Pelin aikana maalivahdin ohjeistamista tulisi allekirjoittaneen mielestä välttää ja mahdollisesti pelin tauoilla tapahtuva ajatustenvaihto on lyhyttä, jos maalivahti sitä edes itse kaipaa.

Maalivahtien erityisvalmennuksen tulisi olla mukana kaikessa joukkueen toiminnassa ja sen suunnittelussa. Tämä ennen kaikkea maalivahteja itseään varten. Ovat sen ansainneet. Kaukana ovat ne ajat, jolloin heikoin ja ehkäpä pyylevin uhrattiin maalinsuulle.

Maalivahdin tulee olla haluttu pelipaikka. Löytyköön sieltä joukkueen "tähti", ryhmän kovakuntoisin urheilija, sitoutunein harjoittelija, peliälykkäin alin pelaaja ja vahva joukkuepelaaja.

Näitä lupauksia on onneksemme monia. Erityishuomioituina heitä on aikuisiälläkin.

Kuvissa esiintyvät maalivahdit valittiin kaikki kera TPS:n Olli Kuisman 2. marraskuuta 2014 pelattavaan 1999-poikien Tähdistöotteluun.

- Jorgos